Kesäeloa

Näin sateisena päivänä ehtii vihdoin kirjoittelemaankin. Olen nauttinut lämpimistä ilmoista mm. pesemällä noin 40 metriä mattoja. Kymmenisen metriä kerralla on ollut aika sopiva annos eli kaikkiaan neljä matonpesukeikkaa. Hieman on olkapää harjaamisesta hellänä, taitaa riittää matonpesu tälle kesälle. Mustikassakin olen muutaman kerran käynyt ja niitä tuntuu tänä vuonna ainakin meidän vakimustikkapaikassa riittävän. Minusta mustikat ovat parhaimmillaan sellaisinaan vastapoimittuina jäätelön, kermavaahdon tai turkkilaisen jogurtin kanssa ja on niitä taas aika lailla tullut syötyäkin. Metsämansikoitakin on polun varret täynnä ja vattujakin näkyy tänä vuonna olevan tulossa paljon. Muutamia pieniä kanttarellejakin on jo löytynyt, mutta paras satokausi on vielä edessä.


Kasvihuoneessa kasvattamiani kanelibasilikaa, tavallista basilikaa, kynteliä, timjamia ja kehäkukkia olen kuivannut talven varalle. Varsinkin kynteli on tänä vuonna kasvanut hyvin. Omista basilikoista tehtyä pestoa meillä kesäisin syödään joka päivä (hyvää raejuuston seassa) ja itsekasvatettua lehtisalaattia ei voi olla liikaa, ihanaa oliiviöljyn kanssa. Salaattia taitaa olla kaikkiaan noin kymmenisen metriä ja kaikki tulee syötyä, enemmänkin menisi. Noin viikko sitten kylvin jo neljännet salaatin siemenet tänä kesänä.

Vielä pari esittelemättä jäänyttä puseroa:

Jo kesäkuun lopulla valmistunut punainen pitsineule Kotiväki-langasta kolmosen puikoilla. Pitsineulemalli lainattu japanilaisesta Let's knit seriesistä, muuten omaa suunnittelua. Tein tämän itselleni ja väri käy minulle ja koko on ihan sopiva, mutta ei jotenkin kuitenkaan minun puseroni. En päällä tykkääkään tuosta sileästä yläosasta (korostaaa jotenkin liikaa rinnan kohtaa), olisi pitänyt kuitenkin tehdä kokonaan pitsineuletta ja v-kaula-aukolla tai edestä auki olevana tai tai...


Blogger sotki tämän kuvan punaisen aivan mössöksi ja klikatessa avautuva isompikin kuva oli samaa mössöä, joten käytin sitten siirtotietä saadakseni katselukelpoisen kuvan tähän, toivottavasti pysyy tässä. Koneelta suoraan Picasawebiin siirretty kuva ei mössöytynyt samalla lailla ja nuo muut kuvat onnistuivat kuten muulloinkin.

The red cotton pullover is knit of Novita's Kotiväki with 3 mm needles. A lace pattern is from Japanese Let's knit series magazine, otherwise design is my own. I made this for myself and the colour and size are ok, but the stockinette stitch upper part doesn't suit me as well as I thought. It emphasizes too much my bosom area and my meaning was opposite. I wish I had used the lace pattern everywhere.

Heinäkuun alkupuolella valmistuneeseen puseroon käytin jäljellä olleet siniset Lidlin puuvilla-viskoosilangat. Puserossa on kolmea eri värjäyserää olevia lankoja. Kaksi erää ei paljon toisistaan erotu, mutta kolmannen langat ovat hieman vaaleammat. Onneksi ne riittivät hihoihin, joten eroa ei niin helposti huomaa. Lankaa meni 9 kerää ja varsinkin tuota ylimmäistä mallineuletta oli mukava tehdä. Ohje on tämän vuoden heinäkuun Sabrinasta. Ei minulle käyvää sinisen sävyä ja liian isokin, mutta eiköhän tämäkin vielä käyttäjän löydä.


The blue one is made of Zettl Effect cotton-viscose blending. This pattern is from Sabrina magazine 7/2009. Lace patterns were nice to knit, especially the one at the upper part. I made this pullover to get rid of this yarn. I had different colour lots of it, but I managed to knit sleeves with yarn of one lot and the front and back with other.

Heinäkuussa - In July

Lemmikki - Forget-me-not




On satanut ja paljon. It has been raining a lot.


Pikku sisilisko nokkosen lehdellä. On raukkaparka menettänyt häntänsä. A poor little lizard has lost its tail.

Sur-rur

Kiitos kommenteista! Lampaan haju eivätkä ne muutamat roskatkaan villassa minua haittaa, kun joka tapauksessa kehrään ulkona ja kädetkin saa samalla pesemättömästä villasta kunnon lanoliinivoitelun. Edesmenneen naapurin eläkeiässä olevat sisko ja veli kertoivat, että heidän äitinsä oli aikoinaan kehrännyt (ilmeisesti ihan myyntiin asti) paljon ja he lapset olivat kouluikäisinä joutuneet karstaamaan villoja ja pesemään lankoja. He olivat ehdottomasti sitä mieltä, että vasta valmis lanka pestään, kun kerroin, että jotkut pesevät villan ennen kehruuta.

Täytyisi pestä pieni erä villaa ja kehrätä sitten siitä, niin voisin sitten oman mielipiteeni paremmin sanoa, mutta valmista lankaa on mielestäni jotenkin mukavampi pestä ja sitten ulkona kuivatella vyyhtejä. Jotta langan lanoliini säilyisi, pesen langat aina oliiviöljypohjaisella Marseille-saippualla (Le chat). Minusta se on parasta konepesua kestämättömien neuleiden ja varsinkin villan pesuun ja todella riittoisaa eikä sisällä turhia myrkkyjä. Ostin 400 gramman saippuapalan joskus 90-luvulla ja vielä sitä on jäljellä.

Villojen ja lankojen värjäämistä olen suunnitellut, mutta tuo luonnollinen harmaanvalkoinen on minusta myös todella kaunista. Minulla oli ensin karstattua villaa ja nyt sitten vihdoin sain rukin käyttööni ja lisää karstattua suomenlampaan villaa, joten pakkohan nuo on pois kehrätä. Ilman noita jo olemassa olevia villoja tuskin olisin kehräystä aloittanut. Tämä on ensimmäistä lampaanvillalankaa, joka on niin pehmeää, että voin kuvitella tätä jopa kaulan ihoa vasten pitäväni ilman että alkaa kutittaa. Kehrätessäkään ei ole ihme kyllä aivastuttanut.

Pidän itse enemmän möykkyisistä langoista kuin aivan sileästä ja kaikki, joille olen näitä lankojani näyttänyt ovat myös tykänneet juuri noista ensimmäisistä möykkyisistä ja ihmetelleet langan pehmeyttä. Kun villa on vähän huolimattomasti karstattua, niin möykkylangan teko on tosiaan helpompaa...

Neuloin viisi paria ainaoikein-kämmekkäitä kolmesta ensimmäisestä kehräämästäni lankarullallisesta. Loin vitosen puikoilla 25 - 28 silmukkaa ja neuloin ainaoikein-neuletta 58 - 62 kerrosta. Sivuun jätin saumaa ommellessa aukon peukalolle. Yhteensä noihin meni 140 grammaa lankaa.










I made 5 pairs of fingerless mittens from my first three bobbins of handspun yarn. I just worked a garter stitch square (25 - 28 sts and about 58 - 62 rows) with 5 mm needles and then sewed a side seam leaving a hole for a thumb. They weigh 140 grams altogether. Finnsheep wool is so soft and untickling that even I can wear it without itching.

Green leaves of summer

Toukokuun puolella aloittamani ja jo kesäkuun puolesssa välissä valmistunut lehtikuvioinen takkikin on jäänyt täällä blogin puolella esittelemättä. Piti tästä kirjoittaa jo alkuviikosta, mutta en päässyt neljään päivään nettiin, kun ukkonen pisti linjat sekaisin viime sunnuntai-iltana. No, tulipahan kehrättyä sitäkin ahkerammin.

Lanka on jotain vanhaa mukavan tuntuista Finlaysonin valmistamaa Pirta Carita -puuvillalankaa, jota meni takkiin (ympärys 101 cm) 445 grammaa 3,5 millin puikoilla neulottuna. Malli on Let's knit series 7 -lehdestä. Hieman yksinkertaistin helman ja hihansuiden resoreita. Nappilistat jätin kokonaan pois ja korvasin ne lisäämällä pari oikeaa silmukkaa kappaleiden reunaan ja lopuksi virkkaamalla kerroksen kiinteitä silmukoita kaula-aukkoon ja reunoihin. Nyppylöiden tilalla ohjeessa oli kolme pari kerrosta alempaa haettua silmukkaa, jotka sitten muutaman kerroksen jälkeen neulottiin yhteen, mutta korvasin ne viiden silmukan nyppylöillä. Tykkään tuosta lehtikuviosta, joka aluksi näytti kovin hidastekoiselta, mutta jo parin mallikerran toiston jälkeen sujui neulominen tv:tä katsellessa eikä ohjetta tarvinut vilkuilla kuin satunnaisesti.


This light green jacket I finished couple of weeks ago before midsummer. A pattern is from Japanese Let's knit series 7 magazine. I modified hem, cuff and front edgings and replaced some stitches with nupps. I think the leaf pattern is lovely. At first I thought it would be slow to knit, but after a couple of pattern repeats I got it and knitting and watching tv without looking pattern was possible. Yarn is Pirta Carita (100 % cotton, 445 grams) and needles 3.5 mm, finished bust circumference is 101 cm. To me this is a little bit too tight and the colour is not just me, but I'm sure this will find an owner.