Kissakuvahaaste

Sain Pirenalta jo kesäkuun viimeisenä haasteen kertoa kissoistamme, ja nyt sitten vihdoin tein sen. Kuvat on heinäkuun helteillä otettu. Tuppo ja Nöyhtä eli kutsumanimeltään Nöpö ovat Teuvon päivänä vuonna 2004 syntyneitä Elimäeltä kotoisin olevia veljeksiä. Paljon Nöpöä rotevarakenteisempi Tuppo painaa lähes puolitoista kertaa sen mitä Nöpö eli noin seitsemän ja puoli kiloa. Myös luonteeltaan pojat ovat aivan erilaisia. Tuppo on laiska, arka ja epäluuloinen, kun taas Nöpö välillä liiankin vilkas ja utelias. Jos meille tulee vieraita, syöksyy Tuppo heti piiloon, kun taas Nöpö tulee uteliaana kurkkimaan, ja on erittäin kiinnostunut varsinkin vieraiden autoista. Jos auton ovi on auki, on aivan varmaa, että Nöpö livahtaa autoon sisälle tutkimusretkelle. Vieraiden lähtiessä onkin tarkistettava, ettei Nöpö vain luuraa autossa. Nöpö myös silloin tällöin onnistuu karkaamaan ikkunasta iltaisille metsästysretkille, vaikka meillä on periaatteena että iltapimeällä ei enää kissoja ulos päästetä kettujen, ilvesten ym. villieläinten saaliiksi. Viimeksi eilenillalla kävi näin, mutta onneksi katti oli sitten rappusilla odottamassa sisäänpääsyä keskiyöllä ja sain nukkua yöni rauhassa huolehtimatta.

Nöpö edessä ja Tuppo taustalla

Molempien ehdotonta mieliruokaa on sydän ja katkaravut, mutta myös kuohukermasnapsit silloin tällöin tekevät terää. Tuppo on aivan mahdoton voin perään. Kun paketin ottaa jääkapista, ilmestyy kissa istumaan tuolille pöydän ääreen. Joku varmaan muistaakin vielä kuinka Tuppo taannoin yritti avata jääkaappia. Tuppo tykkää myös keitetystä kananmunasta, kun taas Nöpö ei siitä oikeastaan välitä.

Yönsä Tuppo ja Nöpö viettävät yleensä, kuinkas muutenkaan, meidän sängyssä. Nöpö yleensä peiton päällä meidän välissämme tai sitten miehen kainalossa (varsinainen lellipentu). Tuppo tyytyy oleilemaan alempana sängyn jalkopäässä päin. Joskus Nöpö yrittää herättää nuolemalla hiuksista. Siinä saa äkkiä uuden kampauksen itselleen, joten yritän yleensä silloin vetää pään peiton alle piiloon, mutta usein kissa tunkee itsensä sinnekin.

Monesti kun olen tietokoneella keskittyneenä johonkin, tulee Nöpö takavasemmalta läppäsemään minua käpälällä alaselästä, että herätys, minä haluan ulos.

Our cats Tuppo and Nöyhtä aka Nöpö are brothers, born on November 2004, though Tuppo is much bigger and heavier than Nöpö. They also are totally different. Tuppo is lazy and very shy and suspicious. If someone visits us Tuppo usually hides somewhere and doesn't come out until guests are gone. Nöpö is very curious and usually comes to say hello. Nöpö is also very lively and active and more sociable than Tuppo.

They both love to eat heart and shrimps. Double cream is also a big favourite. Tuppo loves butter more than anything. If I took butter out of the fridge, comes Tuppo immediately to sit at the table and wants his share. I have couple of years ago told here how Tuppo tried to open our fridge door.

Muutama silmukka on neulottukin

Pientä edistystä neulerintamalla, vaikka kauheasti en ole ehtinytkään sitten viimeksi neulomaan. Kävin vielä viime viikolla pari kertaa ihan syömämustikoita poimimassa ja lähimetsässä on aina sateen jälkeisenä päivänä käytävä katsomassa, olisiko sieniä putkahdellut. Lampaankäävät eivät vielä olleet nousseet, kun viimeksi kävin katsomassa. Mutta jos niitä tulee, niin sitten niitä on todella paljon ihan tuossa kävelymatkan päässä.

Jos joku luulee, että olen heittänyt Azalea Cardigan -takin neulomisen nurkkaan, niin väärä luulo. Ohjeen suunnittelija otti minuun yhteyttä ja pahoitteli kovasti ohjeen bugeja. Sain kuitenkin ratkaistua ongelmat ja hihojen alla soveltelin taas itse eli jaoin yläosan hihoihin ja vartalo-osaan vähän eri kohdassa kuin mallissa ja lisäsin kainaloiden alle 14 silmukan sijasta vain seitsemän. Ja mallihan on todella kaunis ja nerokas sovellus Kinzelin Azalea-pitsiliinamallista. Mallipiirrokset vain olivat sekavia ja muutamia silmukoita puuttui kokonaan, kuten jo viimeksi mainitsinkin. Kuvassa näkyy tämänhetkinen tilanne. Sattui vain ihan hehtaarikokoinen t-paita tuonne alle.

I haven't give up knitting Azalea Cardigan. Sleeves are almost ready and I solved lace chart and sleeve increasing problems. I modified a little bit under arms and divide stitches at a different point than the pattern suggests and then picked up only 7 stitches under arms. Charts were confusing but otherwise this is a very clever and beautiful abaptation of Kinzel's Azalea doily pattern! Thank you Frances for sharing and don't worry! I hope you'll get this lovely pattern back to Ravelry soon!

Kahdesti purettu ja kolmesti neulottu

Tänä kesänä ei ole neuleita paljon valmistunut, mutta sen sijaan olen kerännyt enemmän mustikoita kuin koskaan aiempina kesinä. Se ei tosin ole yleisesti ottaen kovinkaan paljon, vain noin 30 litraa yhteensä, sillä mustikoiden poiminta ei ole mitään himohommaani, mutta minun keräämäkseni tosi paljon. Osakiitos hyvästä mustikkasaaliistani kuuluu naapurissa mökkeilleelle I:lle, joka parina päivänä tuli pyytämään minua kanssaan mustikkaan. Yhdessä on mukavampi marjastaa kuin yksin. Seitsemänkymppinen I onkin ihan hullu poimimaan marjoja, varmaan lähes 10 ämpäriä tänäkin kesänä.

Aloitin heinäkuun 19. neuloa bolerojakkua itselleni ja jokin neulekirous oli laskeutunut ylleni, sillä purin etukappaleet ja kaikki pitsireunukset kahteen kertaan. Ne on siis kolmeen kertaan neulottu. Ensin hihoista tuli liian kapeat. Purin, mutta en uskaltanut leventää hihoja ensimmäisellä kerralla tarpeeksi, kun pelkäsin ettei lanka riitä. Sitten kun lankaa vielä oli uudelleenneulonnan jälkeen jäljellä, ja hihat olivat vieläkin aika makkarankuorimaiset, otin ja purin vielä kerran. Hakkasin siis päätä seinään oikein kunnolla.

Vieläkään en ole täysin tyytyväinen, sillä hihat ovat vähän liian lyhyet minulle. Niitä voi onneksi helposti pidentää, kun lisää noihin viimeiseksi neulottuihin hihansuupitseihin lisää kerroksia. En nyt kuitenkaan vielä käy pidentämään, vaan katson mitä hihoille käytössä tapahtuu, jos vaikka vähän venähtävät.

Normaalisti en olisi käynyt näin moneen kertaan purkamaan, vaan antanut neuleen jollekin, jolle se olisi ollut sopiva, mutta kun halusin itselleni boleron juuri tästä langasta. Tämä oli jo kahdeksas jakku, jonka olen neulonut ONline Yarnsin ohjeella, tosin hieman alkuperäisestä muunneltuna. Kolmea aiempaa itselleni tekemääni olen käyttänyt todella paljon ja tämän uuden teinkin korvaamaan entistä turkoosia jakkuani, joka on jo aika lailla käytössä kulunut.

I just love this bolero jacket pattern! I knit my first one in April 2007 and this is already the 8th one I have knit and the 4th I have made for myself! My earlier turquoise one is already so worn that I needed a new one.

I unraveled lace edgings and front parts two times! First because I made too narrow sleeves. The second time was because at the first time I wasn’t sure if I had enough yarn and didn’t dare to widen sleeves enough. I'm still not quite satisfied as sleeves could have been a little bit longer. But if they won't stretch in use, I can lenghten them easily later, because cuffs are knit top down.

There has been a lot of wild blueberries in the nearby forests this summer and I have picked them about 30 liters. Half we have eaten fresh and half I have deepfrozen. I have never seen so much and so big wild blueberries as this year.

Pähkinä purtavaksi

Aloin eilen neuloa Azalea Cardigania, ja siinä vasta unkeellinen ohje. Pari tuntia neuloin ja purin ensimmäistä pitsineulekaavion kerrosta ennen kuin sain kaavioiden oikean järjestyksen selville. Ne on nimittäin aivan oudossa järjestyksessä ja neulomissuuntakin mättää. Silmukoitakin sain menemään yhden vähemmän kuin ohjeessa oli ja reunoihin taas oli lisättävä langankierrot. Saas nähä nyt, alkoiko Lyyti kirjoittaa.

Yesterday I started to knit Azalea Cardigan, and I must say that the charts of this pattern are odd. I knit and unraveled the first charted row several times until I got it. I had to decrease one stitch and add yarn overs on the both edges before edge bands until it worked, or at least I think it works now, we'll see.