Pienessä lankapuodissa on ollut keskustelua kutoa- ja neuloa-verbien käytöstä ja merkityksistä.
Tietohuoltoaseman mukaan sanojen käyttö riippuu murrealueesta: länsisuomalaiset kutovat sukkaa ja itäsuomalaiset neulovat. Kummankaan verbin käyttö ei ole yleiskielessä väärin. Eteneminen-blogissa tyhjentävämpi selvitys asiasta.
Minä kudon puikoilla, olen aina kutonut, vaikka en länsisuomalainen olekaan. Kutomisen, sekä sanan että puikkojen käytön, olen oppinut mummoltani, joka oli syntyään Joutsasta ja asui aikuisikänsä Pohjois-Kymenlaaksossa. Neulominen tuo minulle mieleen neulalla ompelemisen ja on mielestäni epäloogista, että puikoilla neulotaan. Blogissani käytän sekaisin neuloa- ja kutoa-verbejä, mutta puhuessani käytän aina kutoa-sanaa. Mummot kutovat sukkaa ja sukankudin tuntuu luontevammalta ilmaisulta kuin sukkaneule.
Arkikielessä ja näissä blogeissa voimme siis aivan hyvin käyttää kumpaa verbiä haluamme, eikä kenelläkään ole siihen nokan kopauttamista. Asiayhteydestä kyllä selviää tarkoitetaanko puikoilla vai kangaspuilla kutomista.
6 kommenttia:
Olen täsmälleen samaa mieltä. Itse kukin saa käyttää juuri niitä sanoja, jotka luontevasti tulee! Savolaisena itse neulon, mutta jos joku kutoo tai tikkuaa tiedän, mitä he tarkoittavat. Mielenkiintoinen sanaryhmä vaatetuksen puolella on myös vanttuut, lapaset, rukkaset, rasat, ja mitä niillä kukakin tarkoittaa.
helsingissä kyllä koulussakin käsityönopettaja puhui kutomisesta, ainakin 70 ja 80 -luvuilla. että aina oon kutonut.
Minä kudon, itämurremies puhuu neulomisesta. Ja niiden kintaat on meidän rukkaset. Vai miten se menikään.
Mulla taas on aina ollut lapaset, jos puhun rukkasista, tarkoitan sellaisia nahkaisia tai kankaisia, joissa on useimmiten vuori.
Juuri näin. Olen samaa mieltä. Puheessa kudon, mutta tekstissä neulon. Puikottaminen on sitten jotain ihan muuta.
Näin olen joskus oppinut: neulalla ommellaan, kangaspuilla kudotaan ja puikoilla neulotaan. Huom! Neuleet! No, sit kyllä sukankudinkin....
Lähetä kommentti