4.2.2006

Pakastaa, pakastaa

Tuli sitten taas kunnon pakkaset. Eilen ja tänä aamuna oli mittarissa -25 astetta. Nyt vähän lämmennyt eli tällä hetkellä vain -19.

Kissat ovat taas olleet niin rauhattomia, kun eivät ole ulkona tarjenneet tarpeeksi energiaansa purkaa. Eilen ehdin viime tipassa hätiin, kun Nöpö (kuvassa) oli juuri iskemässä hampaansa miehen tietokoneen kaiuttimien johtoon. Kerran kissat ovat jo kyseisen johdon silpunneet, kuten yhden muuntajan johdon, paristolaturin johdosta puhumattakaan. Minun rullamittanauhani on myös pureskeltu 55 ensimmäisen sentin osalta.

Viime yönä Nöpö kitisi ja riehui tiputellen tavaroita lattialle saadakseen meidät herätettyä. Normaalisti molemmat kissat nukkuvat kuuteen seitsemään aamulla.


Iltalukemisena minulla on menossa Vivi-Ann Sjögrenin Andalusian karkea suola. Olen lukenut Sjögrenin aikaisemmankin kirjan Mustaa kahvia, keksinmuruja. En ole erikoisemmin Espanjan ystävä, mutta pidän tällaisista kirjoista, joissa paikallisella ruokakulttuurilla on suuri osuus ja ruokaohjeita on ujutettu humoristisen kerronnan sekaan.

Samantyylisiä kirjoja edellisten kanssa ovat esim. Italiasta kertovat Annie Hawesin Extra virgin : elämää Ligurian oliivilehdoissa ja Kypsä poimittavaksi sekä Ranskan Provenceen sijoittuvat Peter Maylen kirjat, jotka ovat jo melkein klassikoita sarjassaan.


Sain vihdoin toisenkin keltaisen pitsiliinan höyrytettyä ja pingotettua. Tässä molemmat.

9 kommenttia:

routa kirjoitti...

kauniita ovat neulotut liinasi.

JaanaV kirjoitti...

Liina on tosi hieno, kuten myös aiemmin ollut vihreä pyöreä liina. :)
Tekisipä minunkin mieleni tuon tapaista, mutta koskahan joutaisi ja jaksaisi...

derea kirjoitti...

Tosi nätti tuo liina! Se on neulottu? Mietin, että onks se aloitettu keskeltä vai reunoista? Ja mistä on ohje :)?

Lankakomero kirjoitti...

Ohje on ruotsinkielisestä Burda Anna-lehdestä 5/1985. Pienet neliöt aloitetaan keskeltä ja yhdistetään virkkaamalla toisiinsa ja lopuksi reunoista poimitaan ympäriinsä pyöröpuikoille silmukat ja neulotaan reunapitsi.

Siniset Silmukat kirjoitti...

Onpas upeat liinat!

Ziina kirjoitti...

Joku suomalainen mies oli kirjoittanut Maylemaisen kirjan siitä kun he hankkivat asunnon ranskasta, oli myös mukava kirja. Vastaavia elämyksiä löysin myös kirjasta nimeltä Matildan viimeinen valssi, kirjailijaa nyt en tähän hätään muista. Kertoi Australiasta.

Lankakomero kirjoitti...

Ziina: Tarkoitat varmaankin Kari Kyrönsepän Provencen syleilyssä -kirjaa http://ok.otava.fi/viewtext.cfm?text_id=35? Luettu on kuten Matildan viimeinen valssikin. Outi Nyytäjältähän on myös ilmestynyt pari elämänmenosta Bretagnessa kertovaa kirjaa.

lene kirjoitti...

Kiitos kirjavinkeistä ja kuniista liinoista!

Meillä vanha mummu-koira on ainoa, jota ei pakkaset heilauttele. Hän nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, satoi tai paistoi. Ulkona vain piipahtaa... Mutta nuori pystykorva ja kissa ovat kaiken aikaa toistensa kimpussa... Ja nauku/haukkukonsertti alkaa aamuisin jo ennen kuutta.

Anna Amnell kirjoitti...

Mikä arvokas kissa!