Ponchon seuraksi tehty pitsineule istui hyvin sekä ponchon kera että ilman ponchoa ja äiti oli tyytyväinen, joten voin huoahtaa helpotuksesta. Pitsineuleen ja sileän vino raja oli pukeva ja sai vyötärön ja vatsan seudun näyttämään todellista hoikemmalta.
Viime päivät olen neulonut tutulle lupaamaani pitsineuletoppia luonnonvaaleasta Violasta kolmosen puikoilla. Sen jälkeen toivottavasti ehdin neuloa jotakin itsellenikin. Pitsiliinankin neulominen houkuttelisi.
Äiti on menossa Pärnuun toukokuussa, joten jos tiedossanne on vinkkejä siellä olevista lankaliikkeistä, niin kertokaa ihmeessä. Löytyisiköhän esim. sitä moniväristä ohutta virolaista villalankaa, josta ainakin Anne ja Marjut ovat tehneet huivit?
Pihamaalla ei vieläkään viherrä kuin yksi pieni ruohotuppu ja sekään ei kauan, sillä Nöpö-kissa on syönyt sen melkein kokonaan.
Sisällä meitä sen sijaan on ilahduttanut kaksi posliinikukan kukintoa, jotka iltaisin levittävät ihanaa vaniljamaista tuoksua. Posliinikukkamme on oikea perintökasvi. Sama kasvi on peittänyt samaa olohuoneen takaseinää jo yli 40 vuotta.
5 kommenttia:
wau! Siinä on kukalla ikävuosia kerrakseen. Mun posliini kukat ovt vasta 4 vuotiaita :)
Novita-klubilainen oli juuri Pärnussa. Raportoi ihanilla lankakuvilla. Tuota villalankaa ei näy ostoksissaan mutta saattaahan sitä olla. Keskustassa on yksi ns. kauppakatu ja lankakauppa on sillä, turisti-infokin on lähellä. Kaupan pitäisi löytyä helposti.
Kangas- ja Nööp on sitten jossain sivummalla kun sinne hän ei ollut ehtinyt.
minäkään en tiedä onko sitä pärnussa, vaikka siellä joka kesä ollaan käyty :o Mutta sadamarketissahan sitä ainakin on.
Oi, upea kukka. Tuo kukinto on aivan mielettömän kaunis :)
Tulee ihan lapsuus mieleen ja melkein tunnen tuoksunkin täällä asti... Meillä oli olohuoneen seinällä tuollainen kukka.
Lähetä kommentti