7.3.2007

Vuosikertanappeja - Vintage buttons

Tellu halusi nähdä muiden nappivarastoja, joten saamasi pitää, Tellu. Ensin uudemmat, joista useimmat taitavat olla nekin jo yli kymmenen vuotta sitten hankittuja. Kuvissa on euron kolikko nappien koon havainnollistamiseksi.


Näitä löytyy siis viidestä pariinkymmeneen kappaleeseen kutakin, paitsi tuota metallista soikeaa, joka on ainoa jäljellä oleva. My newer buttons, only about decade old.


Näitä puisia pötkylöitä ei ole kuin nämä kuvassa näkyvät kappaleet. Some wooden ones.

Sitten innostuin kaivamaan vintiltä mummon peruja olevan nappilaatikon, josta löytyy nappeja pääasiassa 50-60-luvuilta, onpa varmaan joukossa vanhempiakin. 60-luvulla alle kouluikäisenä muistan usein penkoneeni mummolan nappilaatikkoa. Seuraavissa kuvissa siis näitä vuosikertanappeja.

In the following pictures there are buttons mostly from fifties and sixties, maybe some older. These I have inherited from my late grandma.


Metallisia nappeja. Metallic buttons.


Kannallisia ja kangaspäällysteisiä nappeja.


Yllä isoja nappeja. Big buttons.








Vanhoja helmiäisestä tehtyjä nappeja. Old pearl buttons.


Neljä isoa tummmansinistä kukkanappia todennäköisesti 60-70-luvun vaihteesta. Nämä ovat muistaakseni jostain matonkuteiksi leikatusta mekosta otettu.


Vanhoja solkia. Old buckles and clasps.


Laatikkoon jäi vielä iso kasa lähinnä pienikokoisia nappeja.

Laatikosta löytyi nappien seasta muutakin eli yksi minun muovisista rakennuspalikoistani 60-luvulta, Suurmessut 1955 -rintaneula, pääsiäismunasta 60-luvulla saamani intiaani ja kissa, jotain muovinkaltaista ainetta oleva pilli, sodanaikainen rintamerkki ja pieni noin 2,5 cm korkea muovikotelo, jollaisissa myytiin aikoinaan kiviä kaasuhellan sytyttimeen.


Sitten laatikossa oli vielä mustalla kankaalla päällystetty noin kolme senttiä halkaisijaltaan oleva rintaneula. Tiedän mihin tuo on tarkoitettu, mutta oletteko muut nähneet tuollaista neulaa aiemmin ja jos olette, niin milloin?

Edit: Musta rintaneula on siis surunappi, joiden käyttö yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen surunauhojen käytön vähetessä. 70-luvun alussa surunappeja käytettiin tumman tai harmaan puvun yhteydessä. Surunappi on tarkoitettu miehille käytettäväksi silloin, kun heillä ei ole täysmustaa pukua hautajaisiin ja se kiinnitetään puvun vasempaan rintapieleen. Nappia on käytetty ja voidaan käyttää vielä nykyisinkin sekä hautajaisissa että hautajaisten jälkeen suruaikaa ilmaisemassa.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihania, lapsena minunkin suurinta hupiani oli penkoa äidin nappilootaa (jonka olen perinyt), joka oli vielä sellainen hassu, että se suljettiin nepparilla, joka oli pohjassa... Ei saanut avata väärinpäin :)

Vaapukka kirjoitti...

Hieno kokoelma nappeja! Viimeisenä kuvana ollut rintaneula on ns. surunappi. Miehet pistävät sen puvun vasempaan rintapieleen hautajaisissa ja sitä voi käyttää myös hautajaisten jälkeen suruajan merkkinä. Muistan isäni käyttäneen samanlaista.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin muistan lapsena tutkineen mummon nappilaatikkoa, mutta valitettavasti menetin mummon melko nuorena. Ennen tosiaan otettiin poistettavista vaatteista napit talteen (kierrätystä paraimmillaan)ja moniin nappeihin sisältyi siten muistoja (äidiltä tyttären mekkoon jne.)
Sinulta löytyy kivoja erivärisiä puupötkylänappeja ja ne vanhat siniset kukkanapit sekä metallinapit olivat kauniita. Itse tykkään paljon myös helmiäispintaisista napeista.
Ja solkia voi käyttää neuleiden lisäksi laukuissa.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan huippuja nuo kukkanapit! Tuollaiset kun saisi johonkin villatakkiin...

Anonyymi kirjoitti...

Ihania nappeja sinultakin loytyy!
Kiitos siitä d-vitamiini-vinkistä, jonka laitoit blogiini, sain sieltä ihan uutta varteenotettavaa tietoa!
Mukavaa kevään odotusta sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Tästä postauksesta näkyy rakkaus nappeihin, ei nappiakaan voi hävittää..ihanaa kun on muitakin samanlaisia

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin muistan, miten lapsena aika kului mummon isoa nappirasiaa penkoessa ja nappeja järjestellessä!
Tuollaista surunappia isäni ja isäni veljet käyttivät hautajaisissa joskus 70-luvulla.

Anonyymi kirjoitti...

Surunappihan tuo.... omalla isälläni oli tuollainen rintapielessä isoäidin ja sedän hautajaisten aikoihin...
eikös sitä pidetty tosiaan niin kauan kuin oli ns. suruaika?

Pelagia kirjoitti...

Hei vaan Lankakomero! ja kiitos osallistumisestasi blogiarvontaani. Hetkellisessä höveliyspuuskassani päätin palkita kaksi ylimääräistä sattuvan sanonnan esittäjää, ja sinä olit heistä toinen... =) Laittaisin sinulle tulemaan pikku satsin Kool-aidia, jos kerrot osoitteen vaikkapa sähköpostiini tea piste siili at dnainternet piste net. Tai jos lanka kiinnostaa enemmän, niin varastoista löytyy esim. pitsiliinoihin soveltuvaa tavaraa vaikka kuinka... =)