18.6.2007

Puretaan ja neulotaan, kirottu pusero?

Olen reilun viikon väkertänyt puuvillaisista jämälankakeristä puseroa. Tosin en kovin paljon ole ehtinyt neulomaankaan, koska yleensä varsin hiljainen seuraelämäni oli viime viikolla epätavallisen vilkasta. Maanantaina oli seurusteltava tyttöystävänsä kanssa pistäytyneen isän kanssa. Hassua kutsua lähes 70-vuotiasta naista tyttöystäväksi, mutta kun eivät vuosien seurustelun jälkeenkään yhdessä asu, niin mikäs muu tuo on kuin tyttöystävä. Naisystävä-sanasta tulee mieleen joku hepsankeikka.

Tiistaina tuli äiti pariksi päiväksi yksinoloani lievittämään, mies kun oli koko viikon poissa. Lähistöllä mökkeilevä äidin nuoruuden ystävä tuli torstaina äitiäni tapaamaan ja tarjosi äidille samalla tuikitarpeellisen kyydin kotiin. Lähin linja-auto äidin kotipaikkakunnalle kun menee kymmenen kilometrin päästä ja kulkee näin kesäisin vain kaksi kertaa viikossa. Naapurissa oli koko viikon vierailulla naapurin sisko aikuisen tyttärensä kanssa, molemmat erittäin puheliaita, joten joka kerta ohi mennessäni jäin suustani kiinni valehtelematta ainakin tunniksi ja sain neuleillenikin arvostusta, mikä tietenkin on aina mieltä kohottavaa.

Yleensä täällä peräkylillä ei näy ketään päiviin jopa viikkoihin ja nyt kaikki olivat yhtäaikaa. Tämän ilmiön olen huomannut muulloinkin, mitä lie synkronismiä. Jos joku soittaa tulevansa käymään, niin eikös kohta ole joku toinen tulossa samaan aikaan.

Koskaan en ole neuletta joutunut näin paljon purkamaan ja tekemään uudelleen. Ohjeen puseroon löysin Straw.comin ilmaisten ohjeiden joukosta. Alkuperäisessä ohjeessa lankana on itsestään raidoittuva lanka, minä käytin erivärisiä jämälankoja, enimmäkseen Novitan Tennesseetä. Vaihdoin väriä joka kuudes kerros ja tein nurjan kerroksen keskelle väriraitaa elävämpää pintaa tuomaan.

Takakappaleen purin kokonaan tehtyäni sen ensin ohjeen mukaan. SK2P-kavennukset eivät näyttäneet kovassa puuvillalangassa hyviltä, joten vaihdoin ne S2KP-kavennuksiksi. Nyt myöhemmin en tajua, miksi en heti ensimmäisen takakappaleosion neulottuani purkanut sitä, vaan jääräpäisesti jatkoin ohjeen mukaan, vaikka purkaminen jo kävi mielessä. Lopulta jouduin sitten purkamaan kaikki neljä osiota, kun alkoi noiden kavennusten ulkonäkö vaivaamaan.

Etukappaleesta jouduin yhden osion purkamaan melkein kokonaan ja muistakin osioista aina välillä muutaman raidan, kun yhtäkkiä silmukoita olikin liikaa (silmukoita kavennetaan kerroksella neljä joka 6. krs, muilla oikean puolen kerroksilla kaksi), sillä äidin kanssa samaan aikaan tv:tä katsellessa ja jutellessa unohdin usein nuo joka 6. kerroksen lisäkavennukset. Puseron hartiaosan etu- ja takakappaleen neuloin kahteen kertaan. Tein ensin hartiaosan ja kaula-aukon reunuksen lehmuksenvihreällä, joka ei sitten näyttänytkään hyvältä hihoihin suunnittelemani roosanpunaisen langan kanssa. Värit kyllä sointuivat toisiinsa, mutta kokonaisuudesta olisi tullut liian levottoman näköinen. Eli taas purettiin ja neuloin hartiaosat uudelleen roosanpunaisella.

Tänään sitten purin jo valmiiksi saamani toisen hihan. Tein hihan samalla roosanpunaisella samaa 5 o, 3 n -joustinta kuin hartiaosankin, mutta se veti mielestäni liiaksi kasaan, joten vaihdoin sileään neuleeseen. Selviänköhän toisesta hihasta purkamatta?


I have been knitting and unraveling, knitting and unraveling like never before. I started over a week ago to knit Four Square Mitered Pullover using my leftover cotton yarns. I knit the back of the pullover following the pattern, but SK2P decreasings didn't look good on merserized cotton. I still stubbornly knit all four parts until I unravel all and changed the decreasings to S2KP.

I also unraveled again and again while knitting the front, cause I forgot to make all decreasings and noticed that I had too much stitches. Then I unraveled both the front and back yoke, because I used light green yarn and then I suddenly noticed that old rose red yarn was better choice, cause I have it enough for sleeves too.

And today I have unraveled the other sleeve. I made it following the pattern (P3, K5), but it piled up too much, so I started over, now stockinette stitch. There is still the other sleeve left and I hope I need not unravel anymore...

5 kommenttia:

joko kirjoitti...

miten olisi mummiystävä?

kivat värit paidassa!

maijamirjami kirjoitti...

Hienonnäköinen pinta!

aura kirjoitti...

Samalla neulo pura -tyylillä täälläkin edetään. Varmaan tosi kiva valmiina tuo paitasi. Me puhuttiin papan heilasta, tosin pappa ja mummi olivat naimisissa vaikkakin asumuserossa.

villasukka kirjoitti...

Ihanat varit tuossa puserossa!

Tiina kirjoitti...

Tuo neulomasi hame on tosi upea! Tämä valmistumassa oleva paitakin näyttää hauskalta, tässä on oiva syy lankahamstraukseen, miten sitä muuten saisi kasaan tuollaisen värikartan...