Eräs tutun tuttu pyysi minua neulomaan kaksimetrisen 80 senttiä leveän huivin tyttärelleen. Hän oli itse aloittanut huivia, mutta siihen se oli jäänyt, enkä yhtään ihmettele. Tämä oli nimittäin neule, jonka tekemisestä en nauttinut tippaakaan. Pitkä kuin nälkävuosi, samaa 12 kerroksen toistoa alusta loppuun ja loppua ei tuntunut tulevan millään, vaikka kuinka neuloi ja puikotkin olivat viisimilliset. Novitan Woolia meni huiviin 450 grammaa, ohuemmasta langasta olisi tullut kevyempi ja kauniimpi, mutta ei voi mitään kun kassillinen Woolia eteeni lykättiin. Täytyy vielä tunnustaa, että kuvissa huivi näyttää kauniimmalta kuin luonnossa tai siltä minusta ainakin tällä hetkellä tuntuu.
A friend of someone I know had promised to knit a stole for her daughter, but however had no time time to do it, so she asked me to knit it and I promised, but I regret it later many times, cause it was so boring to knit two meters of the same 12 rows. I thought it would never end, though I used 5 mm needles. This has been a knitting I didn't enjoy at all. I'm happy it's finished. The yarn I got for the stole is Novita's Wool and the finished stole weighs 450 grams. I must confess that the stole looks more beautiful in the pictures than it is.
8 kommenttia:
Uskon, että mielipidettäsi lopputuloksesta värittää hieman kärsimäsi tylsyys :) Huivi on hyvin kaunis ja ainakin kuvissa näyttää ihan ilmavaltakin. Mutta malli kieltämättä vaikuttaa puuduttavalta! Toivottavasti työn teettäjä arvostaa näkemääsi vaivaa kylliksi.
Tutun tuttu... on niin kaukainen että sen pitäisi maksaa tuntipalkkaa. Huh!
Kauniilta huivi näyttää valmiina ja ainakin kuvassa! Mutta puuduttavaa tuommoisen tekeminen on, kokemuksesta tiedän. Tein nim. miniälle suurin piirtein saman kokoisen pitsineulehuivin ohuesta villalangasta, joten kokemusta on.
Kaunis lopputulos vaikka työläs on ollutkin :)
Mustakin huivi näyttää tosi kauniilta!
Minustakin huivi näyttää tosi kauniille vaikkakin voin uskoa mallikerran tylsistyttävyyden. Olet varmaan monesti kironnut neuloessasi että mitä tulikaan luvattua...
Kun nyt olen viikon päivät ihmetellyt, että mitä sille omalle ihka ensimmäiselle blogilleni tekisin, niin nyt rupesi löytymään aikaa jo vastavierailuillekin. En siis pahemmin ole aiemminkaan neuleblogeja lueskellut.
Huoh, ja minusta oli olevinaan äärimmäisen tylsää tehdä siinä symmetrisessä Ostarassa samat, kuitenkin aika pitkät kuviot toiseen päähän, puhumattakaan siitä reunuksesta. Tähän sun "toistohuiviisi" verrattuna se ei ollut yhtikäs mitään. :) Lopputulos on kaunis, mutta osaan kuvitella, että sinua lievästi sanoen tympi. Ois mielenkiintoista nähdä ja kokeilla tuota luonnossa, koska tuo on aikas painava huiviksi.
Toivottavasti saaja arvostaa ja tajuaa, että millainen homma tuossa oli!
Kiitos vaan taas kommenteista kaikille ja täytyy sanoa, että huivin tilannut oli tyytyväinen tulokseen ja osasi arvostaa työtäni, yllätyin ihan iloisesti!
Lähetä kommentti