Rouva van Dam laskosti Keesin huivin ja pisti puikot tukevasti lankakerään. Hän kipitti kiireisin askelin huoneesta. Sekuntiakaan hukkaamatta tytär tarttui neulomukseen, veti puikot irti siitä ja alkoi purkaa sitä kuin raivopää. Räpyttelin silmiäni. Huivi kutistui silmissä. Siitä jäi jäljelle alle puolet. Salamannopeasti nainen kääri villan kerälle ja nosti silmukat taas puikoille pitkän rutiinin tuomalla taidolla. Pannessaan neulomusta kiireesti takaisin han sanoi: Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, niin minä aina sanon miehelleni. Näin äiti saa joka päivä hedelmänsä ja voi myös kaikessa rauhassa jatkaa neulomistaan. Alussa minulta meni kaikki rahat villalankaan. Hän on kuin kone, vai mitä?
Taustaa: Rouva van Dam on dementoitunut hoitokodin asukas, jonka luona tytär vierailee päivittäin tuoden samalla äidilleen hedelmän.
Älä dementoidu tai joudut neulomaan loppuelämäsi samaa neuletta uudelleen ja uudelleen.
27 kommenttia:
Onneksi minä olen hankkinut itselleni sen verran ison lankavaraston jo nyt, että siitä riittää sitten vanhainkodissa neulottavaa ilman purkamista ja saattaapa jokunen kerä jäädä vielä perikunnallekin.
Tällä menolla lanka- ja kirja/ohjevarastokin riittävät satavuotiaaksi ihan kevyesti ;)
Voi ankeus!
Tuttua juttua 80-luvun alusta, kun olin vanhainkodissa töissä tuotakin tuli tehtyä. Kun olisi vaan saanut talteen ne mummon muistissa olleet pitsiliinan mallit. Niitä ei nimittäin ole olemassa paperilla. Hän oli tuonut ne muistissaan Karjalasta.
Mikä kohtalo!
Toivottavasti tuo ei ole minun tulevaisuuttani. Toisaalta, Jälkeläinen on jo työkseen hoitanut dementikkoja (vaikka opiskeleekin lastenpuolta) ja on luvannut huolehtia musta, täytyy tarkentaa vielä tuota lankapuolta...
Onneksi saatiin sadetta, meilläpäin kanttarellit kuivui metsään viimeviikolla, nyt näkyy jo paljon tuoreita alkuja.
Kauniita syyspäiviä!
Ensin ajattelin, että voi kamalaa! Mutta sitten muistin ISOOT lankavarastoni, joten sitä riittää ja sitten ehkä ei jää lastenlapsille asti perinnöksi. Niin ja vielä n.80-v äitini uhkasi jättää minulle lankaa perinnöksi (oli juuri muutaman kilon taas saanut joltakin, joka ei jaksa kutoa!). Ehkä riittää!
Surullista, mutta toivottavasti minulle ei tehdä noin, kun keinun kiikkustuolissa ja kudon.
Kannattaa dementiaa ehkäistäkseen valita haastavia malleja, niin jospa sitten säilyisi oma muisti sellaisena, ettei tarvii samaa lanka ja mallia jatkuvasti neuloa! :)
Jaahas, tonko takia mun UFOt ei ikinä FUFOudu ;) En kyllä usko, että mies osaisi poimia silmukoita mun villapaidoista eli ehkä mä en ole kone...
Tuo voisi olla hyvä kirja.. Noinkohan mullekin käy...
Oijoi. No, taitavat minunkin jemmani riittää. Ellei jälkikasvu ala neuloa samasta varastosta muutaman vuoden kuluttua...
Huh, ensin ihan puistatti, ja ajattelin että ompa julmaa (kunnes luin tekstin loppuun)... mutta sitten helpotti, kun luin muiden kommentteja. Eli en edes uskalla ajatella, kuin isot lankavarastot mulla on... niistä kyllä riittää koko loppuelämäksi (samoin ohjeita), ja riittää sitä lankaa vielä niille toisillekki mummoille siellä.
Tuli aika surullinen olo. Voiko minkäälainen vanhus neuloa niin paljon ettei rahat riitä lankaan.. En tiedä, tuli paha mieli.
Lohduttavaa, että on aina jotain tekemistä. Ilmeisesti valmiiksi saaminen ei sitten rouvalle ollut pääasia! Itse olen kyllä ajatellut tehdä kiikkustuolissa sukkia - ja laittaa valmis sukka aina painoon pepun alle. Ehkä siinä pystyn myös kontrolloimaan ettei kukaan pääse purkamaan.... :)
Muisto mummostani sairaalassa. Hän ei ollut dementoitunut, joten hän hoiti asian itse. Hän virkkasi mukanaan olleen langanpätkän, purki ja aloitti uudestaan, kun ei osannut maata paikoillaan tekemättä mitään. Pitkään hän ei sairaalassa ollut, joten kovin kauaa tämä ei jatkunut. En myöskään tiedä toiko joku jossain vaiheessa lankaa lisää. (olin 10 v) Sen vain muistan, että hän kuoli marraskuun alussa ja meille kaikille 14 lapsenlapselle oli jo sukat joululahjaksi tehtynä.
Tuo kirja on pakko saada lukea! Ensin tulin vähän surulliseksi, mutta ei kait se mummu kovin pahoillaan ole kun ei oikeasti tiedä mitä tapahtuu. Neulomisen riemusta saa kuitenkin nauttia.
Pikkuisen ankealta tuo kuulosti näin lankakauppiaan näkökulmasta kuitenkin:-)
Voi rähmä...kait sitä saa sitten valita mitä neuloo ;)
Tyttären käytös on epäilyttävää, jos kyse on vain langan hinnasta. Mutta toisaalta vanha rouva on onnellinen, kun saa neuloa. Mitähän hän tuumaisi, jos jonakin päivänä lanka loppuisi? Työ valmistuisi?
Joskus tuntuu itsekin, että se lopputulos ei ehkä aina olekaan tärkein. Siivosin vaatekomeroa, ja siellä oli aika paljon neuleita. Suurin osa oli jo unohdettu. Ei enää kierrossa. Eikä vanhoja neuleita, ainakaan kaikkia, muistele millään tavalla.
Mutta just tää neule pitää saada valmiiksi. Onko se sittenkin se prosessi, kun neule ei vielä ole valmis? Koko ajan mieli valmiissa?
Joo, kyllä tästä jotenkin se valmistumisen ilo jäi puuttumaan. Jotenkin julmaa, kun ihminen ei kykene itse enää pitämään oikeuksistaan kiinni. Olisi voinut ilahduttaa erivärisillä langoilla vaikka.
Hih, no pääasia että sais neuloa. :) ;)
Tulipa hyvä mieli kun luin tekstin. kaikki tuo vielä edessä päin odottaa :)
Enpä ole tainut ennen komerosi ovea raottaa, mutta nyt juttusi todella pysäytti. Kiitos siitä. Taidan ottaa sinut heti readeriin, kun näytät kehräävän. Minä olen kehräämisessä opettelu vaiheessa, mutta nyt mustikat ym vievät kaiken ajan, että kehräämistä vasta syksymällä.
Lankavarastoni on iso :) ...ja jos loppuu lanka niin lapset ostaa uutta,eivät he purkaa.Vähän julmalta kuulostaa tuo tarina.
Tuo kirja vaikuttaa heti jännälle, pitääpä lukea kunhan ehtii. Ja joo, lapsentekele :D Sehän se :) :) Ja Seitsemännen Portaan Enkeli oli ihana, kun se oli niin ihanan tragikoominen ja itkettävä ja naurattava, ja ihana.
Sit mie halluun vielä kehua sinun upeita mallejasi, Calystegia ja Panache ovat aivan upeita varsinkin! :)
Just, ehkä ei kannatakaan liikaa neuloa varastoista vaan hamstrata vielä vähän...
Minulle saa tehdä noin, jos joskus dementoidun. Ihan sama minulle muutenkin on, mitä kudon, ja monesti nytkin samaa lankaa edestakaisin, kun ei oikein tunnu luonnistuvan sukka eikä tuluskukkaro. Hyvä jos taito pysyy hyppysissä eikä tule reumaa tai muuta vaivaa liiaksi. Jos siinä kutoessa sitten pääkin pysyy vähän virkeämpänä, hyvä vaan.
Lähetä kommentti