18.12.2009

Ohjelma- ja kirjavinkkejä

Eilen Teemalta tulleessa Euroopan teollinen vallankumous -sarjan 8. osassa kerrottiin pellavan ja puuvillan kehräyksen historiasta. Ohjelma tulee uusintana maanantaina 21.12. klo 23.50 ja on katsottavissa myös Yle Areenassa jouluaattoon asti.

Toinen kiinnostava Teeman meneillään oleva dokumenttisarja on Värien maailma, jonka uusintana lähetettävässä toisessa osassa lauantaina 19.12. klo 17.15 on aiheena värien tekeminen. Sarjan värien kielestä kertova kolmas osa tulee 23.12. klo 16.45 ja uusintana jouluaattona klo 16.00.


Joitakin viikkoja sitten luin
Kirsi Vainio-Korhosen kirjan
Suomen herttuattaren arvoitus, suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta, johon sisältyi myös luku Suomen 1700-luvun kehruukoulutuksesta.


Vuonna 1770 Englannissa patentoidulla Kehruu-Jennyllä voitiin kehrätä kahdeksaa lankaa samanaikaisesti. Vaikka se toimi vielä käsikäyttöisesti, se oli silti kymmeniä kertoja nopeampi kuin naisen polkema rukki. Seuraava askel oli vesivoimalla toimiva kehruukone, joka näki päivänvalon 1779. Kun innostus käsinkehruuseen hiipui, menettivät myös alan opettajat ansaintamahdollisuutensa, Otavalan koulun opettajapariskunnan, Maria Öbergin ja Mikael Mengalinin, elämä päättyi puutteeseen ja köyhyyteen.


Suomen 1700-luvun loppupuolen maalaisaateliin kuuluvan 13-vuotiaan Jacobina Munsterhjelmin käsityötaidoista Vainio-Korhonen kirjoittaa seuraavasti:

Jacobina oli jo tottunut neulan ja langan käyttäjä. Keväisten onkiretkien lomassa hän ehti kehrätä, kerrata ja keriä sukkalankaa, paikata leninkejään, ommella neulatyynyn Greta-piian nimipäivälahjaksi, kutoa sukat ja kirjoa tädilleen silkkisen kirjeidensäilytyslaukun. Näissä toimissa paljastui nuorten aatelistyttöjen taitojen koko kirjo. Hyvältä tulevalta emännältä sujui niin arkinen paikkuu, raaka-aineiden muokkaus villasta langaksi kuin taidokas brodeerauskin.

Kehruu oli naisten vastuulla, mutta kirjontaa harrastivat sekä miehet että naiset. Jotkut aatelismiehet osasivat kirjailla silkkiä ja pellavaa, nyplätä pitsiä, ommella ja kutoa niin taitavasti, että pystyivät opastamaan naistuttavia uusien kirjontamallien saloihin. Myös muoti oli molempia sukupuolia yhdistävä keskustelunaihe. Jacobina merkitsi päiväkirjaansa, miten ihanaa oli ollut kuulla naapurikartanon opiskelijapojalta "uusista muodeista". Miehet toimivat näissä asioissa usein viestinviejinä, sillä vain heillä oli säännöllisesti mahdollisuus opiskelu- ja työasioiden varjolla liikkua kaukana kotikartanon ulkopuolella.


Jos kirjassa yhden luvun saaneen Sophie Creutzin elämästä haluaa lukea lisää, on Vainio-Korhoselta aiemmin ilmestynyt kirja Sophie Creutzin aika, aateliselämää 1700-luvun Suomessa.

Last night there was a document called Cotton, Linen and Rope on tv. It was about the invention of the automatic spinning wheel in the mid-18th century and I find it very interesting. It is also available at YLE Teema's web site till 24.12.

5 kommenttia:

Diina kirjoitti...

Kiitos vinkeistä! Jospa jouluna olisi aikaa myös lukemiseen.

pirle kirjoitti...

Kiitos sinulle mielenkiintoisista vinkeistä! Lähdenpä katsomaan :)

Pirjo kirjoitti...

Mielenkiintoista. Missahän vaiheessa käsityöt, kirjonta jne. jäivät lähes kokonaan naisille? Yleensähän homma on mennyt niin, että niin kauan kuin lajia (esim. runous, kirjallisuus) on pidetty hohdokkaana ja osaajia kunnioitettu, ovat osaavat olleet miehiä. Sitten kun arvostus on mennyt..naisten hommia.

Sophie Creutsin elämä kuuulostaa mielenkiitoiselta! Kiitos vinkistä!

Susu kirjoitti...

Kiitos mielenkiintoisista ohjelmavinkeistä! Laitoin heti puhelimen kalenteriin etteivät unohdu.

vekki kirjoitti...

Täytyypä katsoa tuo ohjelma. Teemalla on usein kivoja, mutta ne täytyy "löytää".