Tänään olen viipaloinut korillisen herkkutatteja. Nyt herkkutatit ovat kuivurissa ja uunissa muhii kanttarellikasvislasagne...
On muuten aivan pistämätön säilöntäkeino sienille tuo kuivaaminen. Menevät pieneen tilaan ja säilyvät esim. tiiviissä lasipurkeissa vuosikausia. Viime talvena käytin viimeiset vuonna 95 kuivaamani suppilovahverot. Innostuin sienestämisestä 13 vuotta sitten ja silloin ostimme Marlemin Orakas-hyötykasvikuivurin.
Olen kuivannut mm. mustatorvisieniä, herkku- ja punikkitatteja, haperoita, suppilovahveroita ja lampaankääpiä. Kanttarelleja en ole niin paljon löytänyt, että niistä olisi kuivattavaksi asti riittänyt. Mustatorvisieniä, suppilovahveroita ja lampaankääpää sen sijaan on kaikki kaapit pullollaan. Kuivaan myös talveksi itse kasvatetut yrtit eli basilikaa, timjamia, kynteliä, salviaa ja liperiä.
Kuvia ja tietoa sienistä löytyy Sepon sienioppaasta. Nyt kaikki sieneen! Ja sienillähän voi värjätä vaikka lankaa!
2 kommenttia:
Ai että kateeksi käy tuo kanttarelli-homma. Pohjoisessa kun niitä ei oikein kasva...
Tervetuloa neulebloggaajien iloiseen joukkoon. Itsekritiikki hiiteen ja juttua tulemaan keskeneräisistä ja epäonnistuneistakin töistä! Kiitos sieniopasvinkistä. Olenkin tässä tuskaillut, miltä ne verihelttaseitikit oikein näyttävät, kun ei ole sienikirjaa ja pitäisi saada värjättyä punaista lankaa.
Lähetä kommentti