30.8.2005

Neuleblogit vs. muut blogit

Minua on lähinnä huvittanut muiden blogaajien lähes katkera (vaikka toisin väittävätkin) suhtautuminen neuleblogien suosioon. Vähätellään ja luokitellaan milloin lapasia kutoviksi martoiksi milloin kotiäitikamaksi. Löysin jopa Neulovasta lehmästä tehdyn sarjakuvanpätkän !

Mitä itse olen suomalaisia neuleblogeja ja neulontalistaa seurannut, mahtuu joukkoon neulojia kotiäideistä ja opiskelijoista lähtien aina pitkälle koulutettuihin uraihmisiin. Meissä on työssäkäyviä, työttömiä, pätkätyöläisiä, eläkkeellä olevia, yrittäjiä. Meissä on sinkkuja, avo- tai avioliitossa olevia, yksinhuoltajia, eronneita, lapsettomia ja kaikenikäisten lasten äitejä. Me neuleblogaajat olemme erittäin heterogeenistä porukkaa. Miehiä kun vielä saisimme joukkoomme! Suuresta maailmastahan jo miesten neuleblogeja löytyykin.

Vähättelijöiden mielikuva neulomisesta tuntuu olevan jostain 60-70-luvulta. Silloin mummot kutoivat sukkaa ja kotiäidit lapsilleen vaatteita eikä käsityön arvostus ollut kovin korkea. Nuoria ei tuolloin käsityöt paljon kiinnostaneet, mutta toisin on nyt, kun nuoret pojatkin ovat alkaneet pipoja virkata. Olin 70-luvun teini-ikäisenä ja olen vieläkin ystävä- ja tuttavapiirissäni ainoa neulomista harrastava. Itse tekemällä saa juuri sen värisiä ja mallisia vaatteita kuin haluaa, eikä ole pakotettu pukeutumaan vallitsevien trendien mukaan.

Neuleblogien salaisuus on joukkovoima. Meitä on sen verran paljon ja olemme kiinnostuneita toistemme blogeista. Itse seuraan jokaista suomalaista neuloblogia, jolta RSS Feed -ominaisuus löytyy. Muita blogeja en Birdyn Selibaattipäiväkirjaa lukuunottamatta seuraa, jollei jokin satunnainen linkki minua niihin johdata. En ole koskaan ollut blogeista kovin innostunut, enkä koskaan itse aikonut ruveta blogia pitämään, mutta sitten huomasin, että tällaiseen käsityöharrastusten esittelemiseen blogimuoto sopii paremmin kuin tavalliset kotisivut.

7 kommenttia:

Tuula kirjoitti...

Jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että 60-70-luvuilla neulominen oli vielä suositumpaa kuin nyt. Silloin oli lankakauppojakin lähes joka korttelissa. Tuo mielikuva on enemmänkin jostain oman pään sisästä tullut, ilman että se perustuu yhtään mihinkään.

Lankakomero kirjoitti...

Lankakauppoja kyllä oli, koska lankoja ei pahemmin myyty muissa liikkeissä kuten nyt marketeissa ym. Mummot ja äidit kutoivat, mutta lähinnä tarpeeseen ja rahaa säästääkseen, tuolloin vielä tuli halvemmaksi ommella ja neuloa itse kuin ostaa valmista kaupasta. Mitenkään muodikasta tuo käsinneulominen ei ainakaan ikäluokassani ollut. Virkkaus taisi olla tuolloin aika in, mutta sekin äitini ikäluokassa.

Mielitty kirjoitti...

Mistä tahansa löytyy inisijöitä, joiden mielestä jokin asia ei ole ollenkaan "true"-juttu (pienellä ironialla tuo edellinen sanonta). Minä ainakin pidän omaa blogiani lähinnä omaksi ilokseni, tosin tottakai olen iloinen, jos joku muukin sitä lukee kuin minä itse. ;)

Mukavaa, että joku muukin fanittaa Gérard Depardieu'ta. ;)

KirsiÄr kirjoitti...

Minuakin lähinnä huvittaa tämä neuleblogien aiheuttama myrsky blogisgtanissa. Voi hellanlettas! Mua ei kyllä jaksa kamalasti kiinnostaa se, kiinnostavatko neuleblogit citynörttejä. Ei minuakaan suurin osa blogilistan blogiesta kiinnosta enkä niitä lue. Kaikki neuleblogit kyllä luen. Olen saanut kirjoittamiseen hyvän mittakaavan Risto Lindstediltä: kaikki lukee ja kaikkia luetaan, mutta kaikki ei lue kaikkea. Omasta blogistani olen poistanut kaikki tilastointiominaisuudet. Kirjoitan ensisijaisesti omaksi ilokseni, kaikki lukijat ja kommentoijat ovat mukavaa ekstraa ja luksusta.

mittalusikka kirjoitti...

Eihän kukaan katsoisi blogejamme jollei heitä edes vähän kiinnostaisi nähdä, mitä kaikkea me osaammekaan tehdä. Ehkä se vaan on joku reaktio se haukkuminen kun he ovat kateellisia siitä, kun eivät osaa tehdä itse tasan mitään! :)

Mari kirjoitti...

Olet varmaan lukenut kirjan Pieni neulepuoti (vai oliko se Pieni lankapuoti? Vai neulekauppa? Vai lankakauppa? No, jotain sellaista kuitenkin). Se edustaa kirjallisuusgenreä, jota en yleensä jaksa lukea alkua pitemmälle, ja jos siitä tehdään elokuva, jonka pääosassa on Julie Roberts, niin en taatusti halua sitä nähdä, mutta siinä kuitenkin sivuttiin tuota kysymystä neulomisen "patriarkaalisuudesta". Eli onko neulominen vain naisten juttu? Onko sen tarkoitus sitoa naiset vanhaan perinteeseen? Onko neulomistaito jotain, joka jokaisen naisen tulisi hallita?

Ja pöh, minä neulon siksi, että se on terapeuttista. Yksinkertaisen neuleen aikana voin pohtia syntyjä syviä tai kuunnella netistä hallinto-oikeuden luentoja, ja kuvioita neuloessa saan tyhjennettyä pääni työ- ja rahahuolista. Sitä paitsi 90 % tekeleistäni ei näe koskaan päivänvaloa, koska en jaksa viimeistellä niitä tai niistä tulee muuten vaan käyttökelvottomia :-)

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Mari: En ole lukenut Pieni neulepuoti -kirjaa. Varmaan yritetään heppoisella juonella houkutella lukijoita neuleharrastajista. Itse neulon siksi, että se on kivaa ja nautin työni tuloksista ja saan itselleni yksilöllistä päälle pantavaa juuri sen värisenä ja mallisena kuin haluan. Asenteiltani ja ajatusmaailmaltani olen hyvinkin epänaisellinen ja perinteitä kunnioittamaton ja jos pidän jonkin asian tekemisestä, on minulle ihan sama onko se miesten vai naisten juttu.