13.9.2005

Peppi-anarkiaa! Pippi Longstocking rules!

Tänään on 60 vuotta siitä kun Rabén & Sjögren, lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistunut ruotsalainen kustantamo, julkaisi ensimmäisen painoksen Peppi Pitkätossusta. Peppi Pitkätossun luoja lastenkirjailija Astrid Lindgren syntyi 14.11.1907 ja eli 94-vuotiaaksi kirjoittaen elämänsä aikana 88 kirjaa, joita on käännetty 76 kielelle.

Näin Vantaan Lauri Pepistä:
"...Bertrand Russeliin vedoten Lindgren oli sitä mieltä, että lapsuuden voimakkain, vaistonvarainen vietti on halu aikuiseksi kasvamiseen eli halu valtaan. Ja että jokaisella normaalilla lapsella on valtafantasioita."
My childhood's heroine Pippi Longstocking is 60 years old today. Read more about Pippi and her creator Astrid Lindgren.

Historien om Astrid Lindgren och Pippi på svenska und auf Deutsch.




Kuvassa mieheni omistama Laila Järvisen suomentama Peppi Pitkätossun 4. painos vuodelta 1954.



Vuonna 1969 ollessani 8-vuotias tuli televisiosta Peppi Pitkätossu ja koulussa lauloimme Peppi Pitkätossu -laulua. Minulla oli letit. Maalasin vesiväreillä pisamia naamaan ja leikin Peppiä. Olin suunnattoman kateellinen kaikille, joilla oli pisamia.

Ehkä on osaksi Pepin ansiota, että en tunne tarvetta sukupuolisidonnaisiin luokitteluihin. Minulle ei ole miesten ja naisten juttuja, vaan mielestäni ihminen voi ja pitäisi voida mieltymystensä mukaan harrastaa ja valita ammattinsa sukupuolen siihen vaikuttamatta.

Itse leikin alle kouluikäisenä naapurin poikien kanssa autoilla ja ns. poikien lelut kiinnostivat enemmän kuin tyttöjen nukkeleikit. Minulla oli 4-vuotiaana oma ihan oikea vasarakin, jolla hakkasin nauloja lautoihin. Minua on aina kiinnnostanut myös käsitöiden ja ruoanlaiton harrastaminen, jotka monet mieltävät ns. naisten jutuiksi, mitä ne kuitenkaan eivät historiallisessakaan valossa ole.

Kun kävin 70-luvun alussa keskikoulua, halusi kaksi luokkani tyttöä mennä teknisiin käsitöihin tekstiilitöiden sijasta ja he saivat käydä hirveän tappelun asiasta ennen kuin siihen lopulta suostuttiin. Onneksi nykyään on toisin, vaikka vieläkin pojille on vaikeampaa kuin tytöille harrastaa ns. vastakkaiselle sukupuolelle kuuluvia juttuja.

Nyt kaikki neulomaan vaikkapa Peppi Pitkätossun sukkia, Mielitty onkin jo aloittanut!

2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Hei

Ehkä vähän aiheen vierestä:
Serkkuni voitti joskus pienenä Peppi Pitkätossu look-alike -kilpailussa Peppi-t-paidan. Minä perin sen sitten häneltä. Olin tosi ylpeä - etenkin kun oli omasta takaa ne pisamatkin, jotka jokin värianalyysiä värkkäävä kosmetologi tosin yritti kasvoiltani sitten väen väkisin kymmeniä vuosia myöhemmin peittää. Olin tyrmistynyt. Minulla kun ei niiden kanssa ole ollut ongelmaa!

Peppi on kyllä hyvä kirjanakin. Sain tuon samaisen kuin miehelläsi eräänä jouluna. Sitä on luettu niin, että kannet irtosivat. Ne leffat muistan lapsuudesta myös. Niihin liittyy muutenkin oma tunnelmansa, lapsuuskodin keinonahkasohva ja jokin jännä tunnelma, jota ei osaa sanoiksi sijoitella.

Lukemisiin,
Katja

Anonyymi kirjoitti...

Peppi on aina ollut minun suosikki, ja on vieläkin. Kansakoulussa esitimme Peppi näytelmän ja Pepin osa annettiin eräälle Irmelille. Halusin niin kovasti näytellä Peppiä, että puhuin Irmelin ympäri luovuttamaan osan minulle. Perustelin "parempaa" sopivuuttani muun muassa pisamillani. Ja niinhän minä sain näytellä Peppiä, ja todella nautin siitä.

Sulahopsulahei sulahopsansaa (tai jotain sellaista)
Irja