Hip, hei, tänään sain vihdoin kannettavani takaisin huollosta. Kone kävi Saksassa asti. Olisin saanut sen takaisin jo viikko sitten, mutta mitäs menin kyselemään muistien hintoja huollon aikana. Ajattelin, että samalla voisin ostaa toisen mokoman muistia koneeseen, jos sopuhintaan saisin ja säästäisin postikulut, kun kone nyt jo oli valmiiksi huollossa. Muistin olin valmis itse asentamaan paikoilleen.
No huolto- ja takuuasioissa asiointi sujui hyvin sähköpostin ja puhelimen välityksellä, sähköposteihin vastattiin nopeimmillaan soittamalla minulle 10 minuutin kuluessa viestin lähettämisestä, mutta se muistin hinnan kaivaminen veikin sitten iäisyyden. Mikä lie kivikauden jäänne varaosien myynnistä vastasikaan... Sain nimittäin sähköpostitse tekemääni kyselyyn 512 Mt:n muistin hinnasta vastauksen tavallisena kirjeenä! Ja sitten vielä kehutaan saksalaisia tehokkaiksi, pah sanon minä...
Eikä siinä vielä kaikki, 29.11. leimatussa kirjeessä luki, että koneeni on nyt korjattu ja odotamme vain vastaustasi otatko muistin vai et ja kaiken huipuksi pyydettiin lähettämään vastaus FAXILLA 5 päivän kuluessa! Ja tietenkin myönteisessä tapauksessa pyydettiin maksamaan muisti etukäteen heidän tililleen. En ymmärrä, miksi tuota hintaa ei voinut minulle ilmoittaa sähköpostitse tai puhelimitse! No, lähetin sitten heti sähköpostia takuuhuoltoon ja ilmoitin, että en ota muistia (saan sen edullisemmin nettikaupasta tilaamalla ja itse asentamalla) eikä minulla ole mahdollisuutta faksia asiasta lähettää ja pyysin heitä välittämään tiedon eteenpäin varaosamyyntiin sekä lähettämään koneeni takaisin mahdollisimman pian. Kone lähti Saksasta 6.12. ja oli huolintaliikkeessä Tuusulassa rahtikirjan mukaan 8.12., mutta 175 km:n matka Tuusulasta meille sitten veikin 5 vuorokautta! Onkohan joulutontut olleet hidastamassa liikennettä...
No, nyt osaa taas arvostaa omaa nopeaa konettaan, kun on yli kolme viikkoa käyttänyt ikivanhaa Pomi 350:stä, joka hyytyi jatkuvasti tehon puutteeseen. Skypeä käyttäessä ei voinut tehdä samalla mitään muuta, kun se vei kaiken tehon. Minulla on tapana surffaillessani pitää Operassa vähintään 10 ikkunaa auki ja vielä Skypet ja sähköpostiohjelmat siihen päälle. Kuviakaan ei viitsinyt käsitellä kuin ihan välttämättömimmän.
Turvakopioiden tärkeyskin tuli taas konkreettisesti koettua. Olen mielestäni suhteellisen ahkera kopioiden ottaja, mutta koneen virtanappulan rikkouduttua 15.11., huomasin, että aikaa edellisestä sähköpostien ja omien tärkeiden tiedostojen kopioinnista rw-levylle oli vierähtänyt puolitoista kuukautta! Mitään korvaamatonta ei tosin olisi kadonnut, mutta tietojen ajan tasalle saanti olisi teettänyt jonkin verran ylimääräistä työtä. Hoidan erään yhdistyksen jäsentietoja ja jos jäsenrekisterille olisi tapahtunut jotain, olisin joutunut tekemään useamman tunnin hommia saadakseni sen taas ajan tasalle.
Onneksi vika oli käynnistysnappulassa eikä esim. kiintolevyssä, joten koneeltani ei kadonnut huollon aikana mitään. Tuota tietojen katoamista pelkäsin kaikkein eniten tai sitä, että kadottavat koneeni huoltoreissun aikana jonnekin.
Tietokoneen rikkoutuminen tuntui samalta kuin olisin kadottanut käsilaukkuni. Minulla on tapana tunkea kaikki tärkeät asiat koneelle. Neuleohjeet, ruokaohjeet, kopiot kuiteista, kuvat, osoitteet, kalenteri jne. on paljon nopeampi löytää koneelta tai cd- tai dvd-levyiltä haun avulla kuin esim. mapeista tai laatikon pohjalla olevista lappusista.
Nyt muistan taas ainakin jonkin aikaa ottaa erittäin usein turvakopioita!
1 kommentti:
Juuh, minua ei haittaisi niinkään käsilaukun (tai siis repun) katoaminen - paitsi, että kortit on ikävä uusia - mutta koneen hajoaminen olisi katastrofi varmuuskopioista huolimatta. Jos olisi palvelu, jossa koneestani tallennettaisiin päivittäin automaattinen varmuuskopio jonnekin turvalliseen paikkaan, olisin valmis maksamaan siitä hyvän hinnan.
Lähetä kommentti