Hihallinen huivi?

Sain idean, jonka varmaan joku on jo aiemminkin toteuttanut. Tein hihallisen huivin, joka ei taatusti putoa vai olisiko tämä huivinuttu, mikä lie nimeltään.


Päätin huivin keskeltä niskaosasta sopivan määrän silmukoita ja jatkoin molemmin puolin kaventaen kummassakin reunassa, kunnes oli jäljellä kolme silmukkaa, jotka päätin.


Taitoin yläosat kuvan mukaisesti ja neuloin sivusta jonkun matkaa yhteen alaosaan jättäen käsille aukon. Otan myöhemmin kuvan huivista päällä ja laitan tänne, kunhan saan sopivan uhrin (lue äitini) malliksi.

Tekeleen korkeus niskasta alaspäin on 78 cm (ei tietenkään 178 cm, kuten ensin valehtelin) ja leveys noin 160 cm. Lankana 180 grammaa Lidlin tekokuitu-Sportimoa, puikot 5,5 mm ja tiheytenä 14 s/10 cm. Langan vyötteessä on puikkosuositus 2,5 - 3,5 ja tiheytenä 29 s/10 cm! Varsinaista peltiä tulisi, jos tuon tiheyden yrittäisi langalla saada aikaiseksi! Mistähän ne nuo tiheydet noihin ulkomaisiin akryylilankoihin vetäisevät? Langan hinnaksi tuli 1,80 euroa. Tällä tosi edullisella langalla on hyvä kokeilla kaikenlaisia päähän pälkähtäviä ideoita. Ei tule kalliiksi, vaikka menisi mönkään.

Tänä iltana pyörähtää mittariin taas yksi vuosi lisää. Meitä kaksosten merkeissä syntyneitä tuntuu olevan aika paljon neulebloggaajien joukossa vai vaikuttaako se vain siltä? Ylittyisikö kahdestoista osa, jos oikein tutkimaan kävisi?

On koppakuoriaisen syytä, että olen horoskoopissa kaksonen enkä rapu. Minun piti syntyä vasta heinäkuun alkupäivinä, mutta äiti oli äitinsä luona käymässä ja söi mustikkasoppaa. Soppaan oli ruokakomerossa tipahtanut koppakuoriainen, jonka äitini sai soppaa syödessään suuhunsa. Järkyttyi siitä sitten niin paljon, että oli lähdettävä laitokselle. Ei olisi Pelkokertoimeen meidän mamista.