Kävin tänään tutustumassa uuteen lankoja myyvään kotimaiseen nettikauppaan ja täytyy sanoa, että suolaiset ovat hinnat esim. intialaisilla puisilla neulepuikoilla, 10 euroa pari! Paljonkohan intialainen puikkojen valmistaja puikoista saa tekopalkkaa? Ei varmaankaan montaa senttiä. En myöskään maksaisi 100 grammasta chileläistä villalankaa kymmentä euroa, olkoon vaikka kuinka käsinvärjättyä!
Hinnathan ovat kaikkien vapaasti määriteltävissä, mutta kaupan toimitusehdot määrittää kuluttajansuojalaki. Kuluttajasuojalain mukaan etämyynnin peruuttamisaika on 14 päivää – ei koskaan tätä lyhyempi. Peruuttamisaika alkaa vasta siitä, kun asiakas on tavaran vastaanottanut. Tuotteet on myös voitava palauttaa ilman kuluja eli yritys maksaa palautuskulut. Kuluttajasuojalain mukaan kuluttaja voi tehdä peruuttamisilmoituksen joko suullisesti tai kirjallisesti. Myös tavaran palauttaminen tai paketin noutamatta jättäminen katsotaan peruuttamiseksi.
Langoista tuntuu tulleen jonkinlaisia ylellisyystuotteita, joista jotkut ovat valmiit ns. laatuun vedoten maksamaan huikeita summia. Kuka kusettaa ketä? Esim. nepalilaisten naisten valmistamasta ns. kierrätyssarisilkkilangasta pyydetään brittiläisessä nettikaupassa lähes 11 puntaa 100 grammalta! Aasiassa matkailevan neulojan blogista saa osviittaa lankojen, puikkojen ja silkin hinnoista siellä päin maailmaa ja noissakin saattaa olla länsimaalaislisää mukana.
Kuluttajaviraston sivuilta voi halutessaan lukea lisää peruuttamisoikeudesta etämyynnissä.
Tekstiä editoitu 30.8., koska kyseinen yritys on muuttanut toimitusehtonsa lain mukaisiksi.
9 kommenttia:
Laitoitko yritykselle viestiä noista puutteista?
Hinnan suolaisuuteen ei varmaan voi vaikuttaa, se kun on jokaisen oma mielipide.;) Ymmärrän kyllä yrittäjääkin, sisänostohinnan, rahtien ja verojen jälkeen ei varmaankaan paljoa käteen jää. Onneksi asumme demokraattisessa valtiossa, jossa jokainen saa päättää, että mistä lankansa hankkii.
Hintoihin voi vaikuttaa paljonkin äänestämällä jaloillaan ja jättämällä ostamatta. Joskus talvella tuli dokumentti ns. merkkituotteiden esim. Niken ja Adidaksen hinnanmuodostuksesta ja tuotantokuluthan ovat esim. lenkkareilla parin dollarin luokkaa jos sitäkään. Tuotetaan tavarat kehitysmaissa pilkkahinnalla ja hinnoitellaan taivaisiin, voitot menevät muutamille jo ennestään varakkaille osakkeenomistajille. Kehitysmaiden naisten kannattaisi perustaa esim. osuuskuntia ja myydä tuotteitaan netin kautta suoraan meille länsimaalaisille. Me saisimme esim. lankaa ja kankaita edullisemmin ja varsinaisen työn tekijätkin saisivat rehellisen korvauksen työstään. Nyt suurin osa menee välikäsille.
minä olen boikotoinut jo vuosia nikeä ja adidasta, tuntuu oudolta kun kaikki eivät tiedosta mistä ne kalliit merkkitavarat ovat peräisin ja kuka niitä tekee.
Useimmista suuremmista kaupungeista löytyy kehitysmaakauppoja joista voi löytää tuotteita joiden voitot menevät suoraan tuottajille, ei välikäsille. Jos haluat olla ekologinen langanostaja suosit kotimaista pientilalla kasvatettua lammasta ja vältät merinovillaa ja puuvillaa.
En olekaan ennen törmännyt tuohon nettikauppaan. Kiva logo sillä oli, mutta hirmuiset hinnat. :O Yritetäänköhän tässä nyt muovata neulomisesta jotain eliittiharrastusta.. Ihmettelen kyllä mikäli asiakkaita riittää.
mielitty ajatuksensa sanoiksi puki: "Onneksi asumme demokraattisessa valtiossa, jossa jokainen saa päättää, että mistä lankansa hankkii."
Saahan sitä pyytää..... ;)
Onneksi lakeja ja asetuksia ei päätetä yrittäjien omissa päissä :)
Kalliita hintoja on kyllä nettikauppojen lisäksi eräillä "kotimaisilla", ulkomaisesta raaka-aineesta pääosassa ulkomailla valmistetuilla langoillakin, joiden laatukaan ei taida päätä huimata. Katselin marketissa Teddy galaxia, jonka kilohinta on 99,90 euroa. Ja asiakkaita luultavasti riittää..
Kirjoitusta sivuten: Itse asiassa esim. intialaiset ystävämme ovat sanoneet, että siellä on ihan ok pyytää rikkaamilta enemmän jostain tuotteesta. Me länsimaiset olemme tietysti niitä ökyrikkaita, joilta pyydetään enemmän, mutta paikallisetkin varakkaammaksi tunnistetut joutuvat maksamaan kaikesta enemmän kuin köyhemmät kanssaeläjänsä. Ja ihan järkevältähän tällainen kuulostaakin, kun sosiaaliturvaa tai muuta tulontasausta ei ole.
Ikävä kyllä neulomisesta on tulossa eliittiharrastus lankojen hintojen takia. Olisikohan tunnetuilla amerikkalaisilla sormensa (puikkonsa) pelissä? Täällä Ruotsissa saa pulittaa jopa ale-korien langoista aivan älyttömiä. Kun laskee kilohinnan, niin päätä huimaa. Lanka voi maksaa enemmän kuin jalometallit.
Hyvä, kun otat asian esille.
tuazophia: Huomautuksesi johtui varmaan tuosta länsimaalaislisä ilmaisustani, mutta en tarkoittanut kritisoida sitä, että rikkaammat joutuvat maksamaan enemmän kuin köyhät, vaan sitä, että niille todellisen työn tekijöille ei makseta kunnollista korvausta työstään ja rikkaat, usein länsimaiset, välikädet vievät sen kaiken voiton. Tottakai meillä länsimaiden ihmisillä on varaa maksaa enemmän kuin kehitysmaiden köyhillä. Köyhimmätkin suomalaiset ovat rikkaampia kuin 80 % maailman ihmisistä, mutta tässä ei nyt ollutkaan siitä kysymys. Monet eivät edes tajua sitä, miten surkean osan ne suurimman työn tekevät potista saavat. Sitten suuryhtiöt maksavat valtavia summia jo ennestään rikkaille julkkiksille, jotka mainostavat heidän tuotteitaan. Naomi Kleinin No Logo ja Eric Schlosserin Pikaruokakansa valottavat hyvin ylikansallisten suuryhtiöiden touhuja.
Lähetä kommentti