Lisäksi yhdet kokoa 40 on saumojen ompelua vailla valmiit.
I have knit more Checkerboard Slippers. My DH likes the first ones a lot and has worn them every day. Three new pairs are finished. These are for our friend's family. Yarn is handspun by our friend.
Earlier this week I also finished green Borrowed Plumes Mitts for myself. Yarn is old acrylic mohair blend yarn. I had knit a rectangular shawl of it two decades ago and I found that shawl unused in our attic. It was a little bit too short to be worn comfortably, so I unraveled it and knit those mitts. I also started to knit a cowl with this yarn.
Vihreät kämmekkäätkin sain valmiiksi muutama päivä sitten. Lanka on peräisin viime kesänä vintiltä löytämästäni käyttämättömänä olleesta huivista, jonka olen neulonut pari vuosikymmentä sitten. Suorakaiteenmuotoinen kaksinkertaisesta langasta neulottu huivi oli liian lyhyt, joten purin sen, ja otin langan uusiokäyttöön. Tykkään langan vihreän sävystä, ja minulla on samasta langasta aikoja sitten neulomani huppupäähinekin vielä käytössä.
Tämänaamuisen Aamu-tv:n Kädentaidot kunniaan -osuuteen viitaten on pakko tunnustaa, että osaan neuloa, vaikka olenkin 60-luvulla syntynyt... Jo kansakoulun ensimmäisellä luokalla neuloimme kaulaliinan, toisella joustinneuleiset tossut, ja lapasetkin teimme jo toisella tai kolmannella luokalla. Sukan kantapää opeteltiin oppikoulun ekalla (nykyinen viides luokka) ja seuraavana vuonna neuloimme villapuseron. Koko lapsuuteni kuljin äidin ompelemissa vaatteissa ja mummon tai äidin neulomissa sukissa ja lapasissa. 11-vuotiaana aloin ommella vaatteita itselleni. 14-vuotiaasta lähtien (1975) minulla on jatkuvasti ollut jokin neule puikoilla. Mites muut 60-luvulla syntyneet? Ainakaan tuon aikaista koululaitosta ei osaamattomuudesta voi syyttää. Pakollisia käsityötunteja oli seitsemännen luokan (oppikoulun 3.) loppuun ja sen jälkeen mahdollisuus ottaa käsityöt vapaaehtoisena 8. ja 9. luokalla.
21 kommenttia:
Tää 60-lukulainen oppi neulomaan koulussa, kolmannella luokalla neuloimme lapaset ja siitä se sitten lähti. Yläasteella otin käsityöt valinnaisena ja neuloimme käsitöissä ainakin sormikkaat. Ensimmäisen paitani neuloin 11-vuotiaana, se on minulla vieläkin tallessa. Enemmänkin olisin varmaan neulonut, mutta silloin ohjeet saattoivat olla hankalia hankittavia, ei ollut nettiä silloin. Melkein koko ajan olen jotain neulonut ja tulen varmaan neulomaankin jos ei tule ongelmia käsien/näön kautta. Telkkarin katsominen ilman neuletta on minulle ihan omituista.
Tämäkin 60 -lukulainen sai erittäin hyvän neuleopin koulussa ja on sen jälkeen neulonut milloin vähän ja milloin enemmän.
Äidin opeilla opettelin aikanaan kutomaan, koulussakin opetettiin kyllä. Pienestä asti olen käsitöitä tehnyt! Mutta aika harva oman ikäiseni tuttavapiirissäni ei juurikaan neulo. Mutta esim. tyttäreni kylläkin.. JaanaM -65
Mitä ihmettä tuo yksi lauseeni oikein taas tarkoittikaan :D
Siis ikätoverini eivät juurikaan neulo. Siinä siis suomennos...
Kivoja tossuja ja nätit kämmekkäät :)
Tääkin 60-lukulainen oppi koulussa neulomaan. Tosin vasenkätisyys vaati vähän äidinkin apua. Muutenkin kuulosti niin tutulta tuo kuvauksesti omasta nuorurudestasi.
Minäkin olen 60-luvulla syntynyt, mutta koulussa taisi syntyä vain liivi neulottuna. En muista, että olisin sukkia tai lapasia tehnyt. Voiko se olla niin vai onko dementia jo iskenyt. Mutta siis - opettelin sukat tekemään vasta aikuisiällä, samoin muukin neulominen tuli opeteltua vasta samaan aikaan.
Meidän koulun opettajaa ei voi käsityötaidoista kehua eikä varsinkaan materiaalien valinnasta. Lapaset ja sukat jostain tekokuiduta jne., mutta onneksi kotoa tuli oppia senkin edestä ja tämä -64 syntynyt neuloo ja paljon.
Tämä, 60 luvun puolen välin paremmalla puolella syntynyt, kyllä osaa neuloa ja tehdä muutakin. Opin sain mummaltani (hän oli aikoinaan elättänyt sillä itsensä), äitini teki silloin niin paljon neuleita muille (jälleen lisäansiota), ettei ehtinyt minua opettaa. Vaan olen minäkin oppinut. Taito on siirtynyt myös minusta seuraavalle polvelle. Ja moni ikätoverini kutoo myös.
Joo. ei kai tuollaisia yleistyksiä voi tehdä. Epäilen, että kommentti aamutv:ssä oli ihan mututuntumaa. Tunnen monia 60-lukulaisia jotka neulovat ja monia 70-lukulaisia jotka eivät neulo. Itse olen 50-lukulainen ja monet kavereistani eivät neulo, mutta arvostavat kyllä neulomistani.
Mutta asiaan: nuo ruututossut on tosi kivoja!
Olen syntynyt v.-61 ja muistan vain että keskikoulussa neulottiin lapaset ja virkattiin kassi ja vissiin ommeltiin yöpuku. Kansakoulussa ommeltiin jossain vaiheessa käsityöpussi. Mitähän muuta...en muista. Ai niin, sitten vielä toiset lapaset tasotekniikalla.
Mä olen syntynyt -59 ja kyllä muistelen oppineeni koulussa kutomaan. Tosin kotona arvostettiin kädentaitoja, pakon sanelemana. Isossa perheessa tehtiin itse vaatteita ompelemalla ja kutomalla (konekin meillä oli 70-luvulla) kun ei rahaa ollut aina kaupasta uutta ostaa.
On tosiaan mukavan oloiset tossut. Ei ihme että puikot saa suhista.
Ihailen noita sun purkulankoja, miten ne onkin aina niin kauniin värisiä.
Minäkin olen 50-luvulla syntynyt, niinkuin Aulikin. Ensimmäinen neule taisi olla 3. luokalla kansakoulussa pölyrätti puuvillalangasta ja 4:llä kintaat villalangasta (peltiä tuli). Äiti opetti kotona, ekan villapuseron kirjoneuleena kahdella värillä (pun/vihr) tein 12-vuotiaana. Eipä silloin paljon ohjeita ollut kuin Kotiliedessä. Tehtiin vaan sitten omilla malleilla.
Miten tuntuu, että vaikka nykyään on paljon ohjeita, aina joutuu purkamaan. Harva työ onnistuu ekalla yrittämällä.
Ihanat tossut!
Kyllähän se on ihmisestä itsestä kiinni, tykkääkö käsitöistä vai ei.
Jos tykkää, niin varmasti tekee! :-D
Kivoi tossui!
Harmittaa, kun äsken yritin katsoa tuota ohjelmaa, mutta yhteys teki tenän. Mamma opetti mulle virkkaamista alle kouluikäisenä ja äiti on aina kannustanut ja rohkaissut (ja välillä pakotti purkamaan). Koulussa oli valinnaisten kässyjen lisäksi vielä mahdollisuus ylimääräisiin kerhotunteihin. Eka neulepusero oli Floricasta jotain 12 vuotiaana ja ekat palmikkolapaset pari vuotta aikaisemmin. Välillä oli elämässä kymmenen vuoden neuleeton kausi, mutta nyt en osais elää ilman.
Kiitos kommenteista! Mie oon jo alle kouluikäisestä tykännyt käsitöistä, kun mummo usein kutoi sukkia ja äiti virkkasi ja ompeli paljon poljettavalla Singerillä, niin minä tietysti perässä. Nukeille ompelin ja virkkasin vaatteita, en niillä muuten leikkinytkään, ja paperinukeille piirsin vaatteita.
Pirena, ne purkulankani on just siksi kauniin värisiä, että en niitä muuten viitsisikään käydä purkamaan, mutta kun haluan mukavan väriset langat käyttöön. Itselleni jos neulon, niin väri on minulle se tärkein, jotta neuletta tulisi käytettyäkin.
Mä neuloin koulussa kaikki ne mitä muutkin, mutta vasta sitte alotin kunnolla ku ootin ekaa lastani. Sillä tiellä ollaan. :)
Kauniit nuo vihreät kämmekkäät!
60-luvun lopulla syntynyt oppi peruskoulussa neljännellä (vai viidennellä) luokalla viidellä puikolla (siis sukkapuikoilla) neulomisen taidon (tosin oma tekele, pipo, oli jossain kohdin niin iso, että sain luvan ottaa pyöröpuikot käyttöön), kuutosluokalla lapasten neulomisen ja seiskalla tehtiin sukat. Ala-asteella myös virkkasin iiiison liinan... Yläaste- ja lukioikäisenä ja sen jälkeenkin useamman vuoden neuloin tosi ahkerasti, lähinnä puseroita. Sitten tulivat muut käsityöharrastukset mukaan kuvaan ja neulominen on jäänyt vähemmälle.
Ennen kuuskyt lukua syntyneenä olen oppinut virkkaamaan 6 vuotiaana ja koulussa ope pisti purkamaan kaiken, ei tykännyt minusta. Teininä sitten tein itselleni villapaidan lankana Rondo taratella ja väri keltainen. Se ei mennyt ikinä rikki.
Nyt olen tehnyt vain pieniä neuleita kun tuo toinen puoli on kainalostakin on poistettu. Harmikseni peukalon jänne on kiristynyt ja kohta on konkreettisesti peukalo keskellä kämmentä ja hupsis vaan löytyi harmaa kahikin silmästä. Neulon silti kunnes en kykene.
Ala-asteella olen minäkin oppinut kutomaan ekat sukat ja lapaset. Ommeltiin käsityökassi, yöpuku yms.
Meillä ei äiti hirveästi tehnyt käsitöitä, mutta jonkun verran kuitenkin. Muistan kun 12-veena teki mulle joulujuhliin villapuseron, josta tuli minusta loppujen lopuksi kamala. Päätin, etten enää ikinä pyydä äitiä tekemään mulle mitään. Seiskalla sitten kudoinkin ekan villapuseroni, ja siitä se lähti.. ;o))
Mamma taas piti meidät sukissa ja lapasissa. Mulla on vieläkin joitain mamman tekemiä lapasia, vaikka hän kuoli kymmenisen vuotta sitten. ;o)
Lähetä kommentti