Satoa tulossa

Kehräsin neljä rullallista lisää ruskeaa lankaa, noin 620 metriä ja 317 grammaa. Nyt varmaankin jo muutamat sukat näistä saan. Karstamyllyllä aikoinaan karstattu villa olisi ehkä kaivannut hieman lisäkarstausta, mutta kotisukkakäyttöön minulle kelpaa epätasaisempikin lanka, joten en viitsinyt alkaa käsin karstaamaan villaa tasaisemmaksi. Langan pesin kuten aiemmatkin sadevedellä ja oliivisaippualla.

Minulla on ennestään yhdet paksut 230 (!) grammaa painavat suomenlampaanvillaiset "muhkurapeltisukat", jotka panen jalkaan muiden sukkien päälle, jos varpaita oikein palelee. Näistä ruskeista langoista teen samantapaiset, ei tosin ihan yhtä paksut ja painavat ja ehkä pehmeämmät, mutta toivottavasti yhtä lämpimät.


I have spun more brown yarn, about 620 meters and 317 grams. Now I have enough this yarn for some thick warm socks.

Melko luomua

Pesin viikon aikana kehräämiäni lankoja tänään oliiviöljysaippualla ja sadevedellä. Kaikki ovat suomenlammasta, mutta etummaisessa ja kolmannessa oikealta olevassa ruskeassa vyyhdissä on mukana vaaleaa vuohenkarvaa. Vuohenkarvavillaseos oli tosi sujuvaa kehrätä, mutta karvojen päät tunkevat jonkin verran ulos langasta. Ruskea villa oli aika lyhyttä tumppua ja kierrettä tuli siksi vähän liikaakin, että lanka pysyisi kasassa.


Today I washed my handspun yarn with olive oil soap and rainwater. It's Finn sheep wool and the first and third dark brown skein from right have also some white goat hair.

Ohjelma- ja kirjavinkkejä

Eilen Teemalta tulleessa Euroopan teollinen vallankumous -sarjan 8. osassa kerrottiin pellavan ja puuvillan kehräyksen historiasta. Ohjelma tulee uusintana maanantaina 21.12. klo 23.50 ja on katsottavissa myös Yle Areenassa jouluaattoon asti.

Toinen kiinnostava Teeman meneillään oleva dokumenttisarja on Värien maailma, jonka uusintana lähetettävässä toisessa osassa lauantaina 19.12. klo 17.15 on aiheena värien tekeminen. Sarjan värien kielestä kertova kolmas osa tulee 23.12. klo 16.45 ja uusintana jouluaattona klo 16.00.


Joitakin viikkoja sitten luin
Kirsi Vainio-Korhosen kirjan
Suomen herttuattaren arvoitus, suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta, johon sisältyi myös luku Suomen 1700-luvun kehruukoulutuksesta.

Vuonna 1770 Englannissa patentoidulla Kehruu-Jennyllä voitiin kehrätä kahdeksaa lankaa samanaikaisesti. Vaikka se toimi vielä käsikäyttöisesti, se oli silti kymmeniä kertoja nopeampi kuin naisen polkema rukki. Seuraava askel oli vesivoimalla toimiva kehruukone, joka näki päivänvalon 1779. Kun innostus käsinkehruuseen hiipui, menettivät myös alan opettajat ansaintamahdollisuutensa, Otavalan koulun opettajapariskunnan, Maria Öbergin ja Mikael Mengalinin, elämä päättyi puutteeseen ja köyhyyteen.

Suomen 1700-luvun loppupuolen maalaisaateliin kuuluvan 13-vuotiaan Jacobina Munsterhjelmin käsityötaidoista Vainio-Korhonen kirjoittaa seuraavasti:

Jacobina oli jo tottunut neulan ja langan käyttäjä. Keväisten onkiretkien lomassa hän ehti kehrätä, kerrata ja keriä sukkalankaa, paikata leninkejään, ommella neulatyynyn Greta-piian nimipäivälahjaksi, kutoa sukat ja kirjoa tädilleen silkkisen kirjeidensäilytyslaukun. Näissä toimissa paljastui nuorten aatelistyttöjen taitojen koko kirjo. Hyvältä tulevalta emännältä sujui niin arkinen paikkuu, raaka-aineiden muokkaus villasta langaksi kuin taidokas brodeerauskin.

Kehruu oli naisten vastuulla, mutta kirjontaa harrastivat sekä miehet että naiset. Jotkut aatelismiehet osasivat kirjailla silkkiä ja pellavaa, nyplätä pitsiä, ommella ja kutoa niin taitavasti, että pystyivät opastamaan naistuttavia uusien kirjontamallien saloihin. Myös muoti oli molempia sukupuolia yhdistävä keskustelunaihe. Jacobina merkitsi päiväkirjaansa, miten ihanaa oli ollut kuulla naapurikartanon opiskelijapojalta "uusista muodeista". Miehet toimivat näissä asioissa usein viestinviejinä, sillä vain heillä oli säännöllisesti mahdollisuus opiskelu- ja työasioiden varjolla liikkua kaukana kotikartanon ulkopuolella.

Jos kirjassa yhden luvun saaneen Sophie Creutzin elämästä haluaa lukea lisää, on Vainio-Korhoselta aiemmin ilmestynyt kirja Sophie Creutzin aika, aateliselämää 1700-luvun Suomessa.

Last night there was a document called Cotton, Linen and Rope on tv. It was about the invention of the automatic spinning wheel in the mid-18th century and I find it very interesting. It is also available at YLE Teema's web site till 24.12.

Ihan itsetekemää - Handspun, handknit

Sain sukkaparit itsekehrätystä suomenlampaan villasta valmiiksi. Lankaa 39 numeron sukkiin meni yhteensä 230 grammaa (120 ja 110 g, juoksevuus keskimäärin 240 metriä per 100 grammaa). Neuloin 4 millin puikoilla 44 silmukalla ja kaksinkertaisella langalla, yksi säie tummanruskeaa ja toinen luonnonvaaleaa. Vaikka vastustelinkin näiden kutomista, täytyy sanoa, että ei tämä tainnut hullumpi idea ollakaan, sukista tuli paksut ja todella lämpimät. Taidan jossain vaiheessa tehdä itsellenikin.


Last week I have finished two pairs of socks made of 230 grams of my own handspun yarn. I used 4 mm needles, 44 stitches and two strands of yarn (yardage appr. 240 m per 100 g), another dark brown and another natural. This wasn't a bad idea at all and I'm sure these socks will be very warm.


Noiden sukkien lisäksi olen itsekehrättyä lankaa käyttänyt kesän ja syksyn aikana 305 grammaa ruskeisiin ja vaaleanharmaisiin yksinkertaisiin kämmekkäisiin, joita olen neulonut yhteensä yhdeksän paria.

Ehdin kesä-syyskuussa kehrätä yhteensä 1750 grammaa lankaa suomenlampaan villasta, metreinä noin 5500. Sen lisäksi kehräsin 425 grammaa värillistä hahtuvaa langaksi, metrejä en ole laskenut. Sisällä en pesemätöntä lampaanvillaa viitsi hajuhaittojen takia kehrätä, joten keväällä sitten taas jatkan kehräämistä terassilla heti kun ilmat sallivat.


Last summer I spun altogether 1750 grams (about 5500 meters) yarn from unwashed Finnsheep wool. Because of wool dust and smell I want to spin outside, so my spinning is now at rest till spring.

Minulle ei ole tänne blogiin tullut yli neljän vuoden aikana roskapostikommentteja kuin muutaman kerran. Tällä viikolla tuli yksi vanhaan lähes vuosi sitten kirjoittamaani postaukseen. Huvitti, sillä postauksen otsikko oli Mieli olisi tehnyt ja kommentteihin tuli Viagra-mainos.

Kiirettä pitää

Mustikoita on metsät pullollaan, vadelmia vaikka kuinka ihan pihapiirissä ja kanttarelleja parin sadan metrin päässä. Kyllä tähän aikaan vuodesta on ihana asua metsän keskellä, talvella sitten kurjempaa. Lähin kauppa on yli 20 kilometrin päässä, mutta nyt on metsänpeikon gourmet-herkkuja tarjolla ihan ilmaiseksi.

Olen nyt kehräillyt tässä kesän aikana noin puolitoista kiloa suomenlampaan villaa langaksi, jonka keskipaksuus on noin 300 m/100 g. Ohuin kehräys on noin 550 m/100 g.



I have been spinning about 1500 grams of Finn sheep wool and my average yardage has been about 300 meters per 100 grams. The finest yardage has been 550 meters per 100 grams.

Ostin tarjouksesta 250 grammaa Pirtin Kehräämön hahtuvalankaa ja kehräsin sen langaksi tai ei sitä nyt oikeastaan kehräämiseksi voi sanoa, sen kun vaan laskettelin kaksi hahtuvasäiettä rullalle langaksi hieman venyttäen. Ei sen kehrääminen paljon tyydytystä antanut, paljon kivempaa on itse karstattua villaa kehrätä.




I bought 250 gram of violet-red roving and spun it to yarn, but it was too easy. I like more to spin unwashed Finn sheep fleece, that I have carded by myself.

Olen tehnyt itsekehräämästäni langasta lisää kämmekkäitä, tällä kertaa myös muutamat tummanruskeat.



I have knit more wrist warmers using my handspun yarn.

Vihreästä puuvillasta olen neulonut ympyräjakkua, joka on toista hihansuuta vaille valmis.



I have been knitting a pinwheel jacket for myself and it's almost finished.

Kiitos taas kommenteista ja anonyymi, joka kerroit lähettäneesi postia Frost-huivista, viestisi on kadonnut jonnekin matkan varrelle, joten lähettäisitkö uudelleen.

Painoharjoittelua

Käsipaino pääsi hyvään käyttöön kehrätyn, pestyn langan venyttimenä. Vaakatasossa olevat kalastajalangat on viritetty ruusupavuille, jotka ovat vielä kovin matalia, vaikka jo kukkivat.


I'm stretching my handspun washed yarn using a dumbbell as a weight.

Mies meinasi leikata liperipensaan alas, mutta jättikin sitten sen tekemättä, kun kaksi ritariperhosen toukkaa oli liperin lehdillä aterioimassa.


DH was about to cut down our lovage plant, but then left it alone, because there were two caterpillars of the swallowtail on its leaves.

Sur-rur

Kiitos kommenteista! Lampaan haju eivätkä ne muutamat roskatkaan villassa minua haittaa, kun joka tapauksessa kehrään ulkona ja kädetkin saa samalla pesemättömästä villasta kunnon lanoliinivoitelun. Edesmenneen naapurin eläkeiässä olevat sisko ja veli kertoivat, että heidän äitinsä oli aikoinaan kehrännyt (ilmeisesti ihan myyntiin asti) paljon ja he lapset olivat kouluikäisinä joutuneet karstaamaan villoja ja pesemään lankoja. He olivat ehdottomasti sitä mieltä, että vasta valmis lanka pestään, kun kerroin, että jotkut pesevät villan ennen kehruuta.

Täytyisi pestä pieni erä villaa ja kehrätä sitten siitä, niin voisin sitten oman mielipiteeni paremmin sanoa, mutta valmista lankaa on mielestäni jotenkin mukavampi pestä ja sitten ulkona kuivatella vyyhtejä. Jotta langan lanoliini säilyisi, pesen langat aina oliiviöljypohjaisella Marseille-saippualla (Le chat). Minusta se on parasta konepesua kestämättömien neuleiden ja varsinkin villan pesuun ja todella riittoisaa eikä sisällä turhia myrkkyjä. Ostin 400 gramman saippuapalan joskus 90-luvulla ja vielä sitä on jäljellä.

Villojen ja lankojen värjäämistä olen suunnitellut, mutta tuo luonnollinen harmaanvalkoinen on minusta myös todella kaunista. Minulla oli ensin karstattua villaa ja nyt sitten vihdoin sain rukin käyttööni ja lisää karstattua suomenlampaan villaa, joten pakkohan nuo on pois kehrätä. Ilman noita jo olemassa olevia villoja tuskin olisin kehräystä aloittanut. Tämä on ensimmäistä lampaanvillalankaa, joka on niin pehmeää, että voin kuvitella tätä jopa kaulan ihoa vasten pitäväni ilman että alkaa kutittaa. Kehrätessäkään ei ole ihme kyllä aivastuttanut.

Pidän itse enemmän möykkyisistä langoista kuin aivan sileästä ja kaikki, joille olen näitä lankojani näyttänyt ovat myös tykänneet juuri noista ensimmäisistä möykkyisistä ja ihmetelleet langan pehmeyttä. Kun villa on vähän huolimattomasti karstattua, niin möykkylangan teko on tosiaan helpompaa...

Neuloin viisi paria ainaoikein-kämmekkäitä kolmesta ensimmäisestä kehräämästäni lankarullallisesta. Loin vitosen puikoilla 25 - 28 silmukkaa ja neuloin ainaoikein-neuletta 58 - 62 kerrosta. Sivuun jätin saumaa ommellessa aukon peukalolle. Yhteensä noihin meni 140 grammaa lankaa.










I made 5 pairs of fingerless mittens from my first three bobbins of handspun yarn. I just worked a garter stitch square (25 - 28 sts and about 58 - 62 rows) with 5 mm needles and then sewed a side seam leaving a hole for a thumb. They weigh 140 grams altogether. Finnsheep wool is so soft and untickling that even I can wear it without itching.

Kehräykset

Toisen kehräyksen tulos, 75 grammaa, 150 - 160 metriä.
My second handspun, 75 grams, 150 - 160 meters



Kolmas rullallinen, 55 grammaa, noin 150 metriä.
The third one, 55 grammaa, about 150 meters



Vasemmalla pesemätön lanka ja oikealla Marseille-saippualla pesty.
Unwashed yarn on the left and washed on the right side. A colour difference is huge.



Karstamyllyllä karstattu pesemätön villa.
Unwashed fleece, carded with drum carder.



Kuudes rullallinen menossa. Neljäs ja viides (yhteensä noin 300 metriä) ovat vyyhdillä, mutta vielä pesemättä. Neljännen rullan puolivälissä alkoi homma sujua ja lankakin on jo aika tasaista eikä enää katkeile liian vähäisen kierteen vuoksi. Minulle vaikeinta oli polkemisen oppiminen, olen sellainen epäliikunnallinen kaksi vasenta jalkaa omaava tyyppi. Sorminäppäryyttä sen sijaan löytyy ja siksi langasta tuli aluksi paikoin liian kierteetöntä ja katkeilevaa, varsinkin kun yritin vielä välttää aloittelijan liikaa kierrettä ymmärtämättä mistä se yleensä johtuu. Sari Varilon Kehrääjän kirjan mukaan aloittelijan lanka on kierteistä, koska polkeminen on helppoa, siihen ei tule katkoksia kuten sormityöskentelyyn, niinpä kierrettä tulee joka poljennolla lisää, vaikkeivät sormet ennätä syöttää uutta kuitua. Minulla tuo meni päinvastoin.

My sixth spool of yarn is now on the way.



Rukki taitaa olla kiikkalaista mallia. Toinen korvakko on korjattu roisisti rimalla, mutta pääasia, että toimii. Kevyt polkea, kunhan vain katsoo, että nyörit ovat suorassa linjassa kehrään ja rullaan nähden. Kehrään terassilla, alussa olen tuolla nurkan takana ja siirryn sitten auringon mukaan koko ajan lähemmäs ovea, sillä haluan olla varjossa.


My spinning wheel. This is an old traditional Finnish model.

My handspun

Eka itsekehrätty lankani, noin 15 grammaa, jonka kehräsin perinteisellä suomalaisella kirpparilta hankitulla rukilla (lainassa) suomenlampaan pesemättömästä karstamyllyllä karstatusta villasta (tuttavankauppaa, luomua) ja sitten pesin langan Marseille-saippualla.

Ihanan pehmeää ja möykkyistä, kuin pumpulia. Tämän jälkeen olen kehrännyt pari rullallista samanlaista lankaa, mutta ne on vielä pesemättä. Yritin tarkoituksella tehdä mahdollisimman löyhäkierteistä. Ennen pesua lanka oli vaaleanruskehtavaa, mutta pesu muutti sen kauniiksi sekoitukseksi valkoista ja harmaata.


My first handspun yarn! I spun it with a traditional old Finnish spinning wheel and a material was natural unwashed, carded Finn sheep fleece from my friend’s few pet sheep. I washed yarn with Marseille soap and it's so soft and fluffy.

Oikein mukavaa juhannusta kaikille!