JossuP kirjoitti eilen Vuokko Isakssonin kirjasta "Kehrää, kehrää tyttönen", joka käsittelee suomalaisen käsityön ja käsityönopetuksen historiaa pääasiassa 1800-luvulta 1900-luvun loppupuolelle asti. Kirjan julkaisuvuosi on 1990. Minäkin luin tuon samaisen kirjan jokin aika sitten ja aikomuksenani on ollut kirjasta jo aiemmin muutama sananen kirjoittaa tänne.
Koska olin juuri opetellut kehräämään ennen kuin luin kirjan, jäi mieleeni maininta vuoden 1752 palkollislakiluonnoksessa olevasta kohdasta, jonka mukaan kehruutaidotonta tyttöä ei saanut kuuluttaa avioliittoon. Minäkin olen nyt sitten naimakelpoinen, huomautin miehelle, jonka kanssa ollaan eletty avoliitossa vuodesta 1980.
Minna Canthin asennetta käsityöhön ihmettelin. Kirjassa oli lainaus hänen kirjeestään Lucinda Hagmanille 1884:
"Kaikessa muussa olen Sinun kanssasi yhtä mieltä, ainoastaan käsitöiden suhteen en. Ne eivät kannata, niihin tuhlataan liian paljon aikaa ja voimia, joita voisi edullisemmin käyttää. Mielestäni ne pitäisi jättää tykkänään pois tyttökouluista ja siihen perustettaisiin eri käsityökouluja, joissa opetus tulisi olemaan täydellisempi ja tarkempi kuin se kaikessa tapauksessa tyttökouluissa voi olla. Työn jaon täytyy olla. Kaikki naiset elkööt tehkö käsitöitä. Sillä tavalla estetään vaan niiltä naisilta elatuksen saaminen, jotka käsitöistään vaan tuloa saavat. Ja suurinta hulluutta on luulla emännän hyödyttävän kotiaan paremmin, jos hän ahkerasti istuu käsityön ääressä. Päinvastoin! Silloin hän juuri pahimmasti erehtyy, kun tuhlaa aikaa ja voimia semmoiseen, jota vähällä maksulla voi muilla teettää."
Ristiriitaista minusta on tuossa se, että Minna Canthin mielestä käsitöitä itse tekemällä riistää käsitöitä elääkseen tekeviltä elannon, mutta sitten kuitenkin ne on ihan ok teettää muilla halvalla! Jotenkin kaksinaismoralistista. Nyt kaikki neulojat huis, huis pois käsitöiden äärestä aikaa ja voimia tuhlaamasta!
Loppupuolella kirjaa Isaksson kritisoi ja ihan aiheesta käsityölehtiä ja kirjoitti sitten visioitaan hyvästä käsityölehdestä seuraavasti:
"Millainen olisi käsityölehti, joka tarkastelisi maailmaa tietoisesti naisnäkökulmasta? Siinä lehdessä naiset eivät ole objekteja, joiden kuvitellaan pystyvän enintään sisälukuun ja kopiointiin. He ovat subjekteja, jotka luovat ja päättävät itse omasta kulttuuristaan. Lehden välityksellä he kertovat tekemisistään ja antavat vihjeitä toisillekin. He ovat kiinnostuneita kansainvälisyydestä, mutta ei nykyisellä tavalla, vaan heitä kiinnostaa, mitä naiset eri puolilla maapalloa tekevät. Kuinka moni tilkkutöitä tekevä tuntee tilkkutyökulttuurin merkityksen eri maiden kulttuureissa? Lehdessä käsitellään ajankohtaisia asioita: mitä on tapahtunut käsityöhön liittyvien tieteiden ja taiteiden saralla. Se kertoo käsitöistä kiinnostuneiden naisten tapaamisista kurssien ja seminaarien merkeissä...
...Yhdellä lauseella sanottuna lehden journalistinen lähtökohta voisi olla, että lehti tekee näkymätöntä näkyväksi. Se olisi naiskulttuurilehti, joka aktivoi naisia tekemään itse, ei pakonomaisesti uusia rimsuverhoja keittiöön ommellen vaan omaa itseä arvostaen ja omista lähtökohdistaan uutta luoden. Lehden maailma ei pyörisi oman pikku kodin ympärillä, kun avoinna on koko maailma."
Aivan mahtavaa, sillä eikös tuo Isakssonin visio olekin nyt 20 vuotta myöhemmin toteutunut! Aivan kuin hän olisi kuvaillut neulojien nettimaailmaa, blogeja, nettineulelehtiä, Ravelrya, neulefoorumeita ja keskusteluryhmiä!
Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Edit-tädin lisäys:Tähdennän vielä, että en tarkoittanut tuossa Minna Canthin kohdalla kritisoida muuta kuin tuota ilmaisua "
vähällä rahalla" eli ensin ollaan puolustamassa niitä, jotka myyvät käsitöitä elääkseen ja sitten kuitenkin ne toisten työt pitäisi saada halvalla ostaa. Mielestäni jotenkin ristiriitaista.
Ja onko perheellisillä naisilla 1800-luvun loppupuolella sitten yleensäkään ollut aikaa käsitöitä myytäväksi asti tehdä, kun niitä omia lapsiakin on vaatetettavana ollut ja päivät muutenkin työntäyteisiä. Perheen käyttötekstiilien ja vaatteiden tekeminen on monille ollut ihan pakko, kun omavaraistaloudessa on eletty ja rahaa ostaa ei ole ollut.
Tuohon aikaan suurin osa lapsista ei päässyt edes kansakouluun tyttö- ja poikakouluista puhumattakaan.
1890-luvulla vain 20% lapsista oli kouluopetuksen piirissä. Vuonna 1910 syntynyt 9-vuotiaana täysorvoksi jäänyt äidinäitinikin oli käynyt vain muutaman vuoden kiertokoulua.
Oppivelvollisuus Suomeen tuli vasta 1921. Kässäätkö, koulukäsityön muistiverkosta löytyy juttua
käsityönopetuksen historiasta.
mm.
Maahenkeä vai lisäansiota? Maaseudun naisille suunnattu käsityöneuvonta 1800-luvulta 1960-luvulle (pdf)Only in Finnish this time. That was about Vuokko Isaksson's book "Kehrää, kehrää tyttönen". Book handles a history of Finnish needlework and how little appreciated needleworks have been and often still are.
