Lukeminen kannattaa aina

Lukeminen on ollut mielipuuhaani jo alle kouluikäisestä. Kävin pienestä pitäen äitini kanssa kirjastossa ja halusin oman kirjastokortin. Äitini kuitenkin asetti kortin saamisen ehdoksi lukutaidon ja niinpä sitten 5-vuotiaana syksyllä 1966 olin ylpeä kirjastokortin omistaja. Koko lapsuuteni ja teini-ikäni raahasin kirjastosta pari kertaa viikossa kassillisen kirjoja. Olen todella kiitollinen Suomen hyvästä kirjastolaitoksesta, toivottavasti sitä ei romuteta. Onneksi minulla ei ole mitään tarvetta omistaa lukemiani kirjoja, varsinkaan romaaneja. Kirjastoon on kiva mennä tekemään löytöjä.

Lukemisharrastus on mielestäni yksi parhaista asioista, jonka vanhemmat voivat lapsilleen siirtää. Hyvän kirjan parissa aika kuluu kuin siivillä ja pääsee tutustumaan mitä erilaisimpiin ihmisiin ja kulttuureihin ja kurkistamaan tavallaan toisen ihmisen pään sisälle, hänen sisäiseen maailmaansa.

Hyvien kirjojen ystäville suosittelen Kirjava-blogiin tutustumista. Katja osaa kirjoittaa, on ilo lukea hänen tekstejään.

Viime viikolla luin Kent Harufin Jo ilta on-teoksen, joka on itsenäinen jatko-osa kirjailijan Tasangon laulu -teokselle. Tämän tyyliset arkielämästä kertovat kirjat ovat mielilukemistani. Suosittelen.

Nyt juuri on meneillään Connie Willisin yli 800-sivuinen keskiaikaan ja 2050-lukuun sijoittuva Tuomiopäivän kirja. En ole viime aikoina scifi-kirjallisuutta lukenut, vaikka parikymppisenä sitä luin paljonkin. Willisin kirjasta en vielä pysty mielipidettäni sanomaan, koska olen vasta kolmisensataa sivua lukenut, mutta varmasti tulen kirjan loppuun asti lukemaan. Kirja on julkaistu englanniksi jo vuonna 1991 ja kirjailija ei ole osannut ennakoida kännyköiden tuloa yleiseen käyttöön. Kun kirjan eräs henkilö unohtaa mennä juna-asemalle vastaan 12-vuotiasta sukulaispoikaansa, soittaa hän työpaikaltaan kuvapuhelimella aseman kuvapuhelimeen ja kyselee asemapäälliköltä, onko poikaa näkynyt!

Sitten Pinserin liikkeelle laskemaan meemiin. Ja ei, en taida osallistua siihen. Miksikö? Pakoista nousee karvat pystyyn, epäsosiaalinen ja anarkistinen luonne kun olen. Meemihän itsessään on ihan hyvä, mutta miksi se piti esittää käskymuodossa...

Neulerintamalla olen saanut aikaiseksi Mystery Shawl kakkosen nelosvihjeen lisäksi kuvassa olevan kappaleen. Osaako kukaan arvata mitä siitä tulee? No, palaan asiaan myöhemmin, kunhan neule valmistuu.