Yksi asia kuitenkin hiertää eli mies ei suostu viemään keväällä neljä vuotta täyttävää kollikissaansa leikattavaksi, vaikka kissan ottaessaan vuonna 2002 lupasi sen tehdä ja vaikka olemme luvanneet kyydittääkin autottoman naapurin 25 km:n päähän eläinlääkäriin.
Tekosyitä löytyy: kissa on muka liian vanha, että leikkaus auttaisi kissan merkkailuun ja vaelteluun, leikkaus maksaa muka paljon, vaikka rahaa kuitenkin riittää hakea taksilla viinaa lähimmästä Alkosta 25 kilometrin päästä jne.
No, eihän naapurin itse tarvitse siitä kissan merkkailusta välittää, eihän se omia nurkkia merkkaile, vaan on jo useamman vuoden ajan käynyt meidän lumikolaa, autonrenkaita ja rappusenpieliä hajustamassa.
Viime kesänä, kun veimme omat kissamme leikattaviksi oli tarkoitus viedä samalla myös naapurin kissa. Naapuri ei kyllä itse pahemmin asiaan osallistunut eikä osoittanut kiinnostusta, suostui sentään pitämään kissan aamulla sisällä, että meidän isäntä sai sen pyydystettyä kuljetuslaatikkoon. Mutta sitten raivoava kissa sai luukun auki, pääsi karkuun kuljetuslaatikosta ja juoksi metsään, joten juttu meni mönkään.
Nyt sitten eilen naapurin Roope oli käynyt ulkona meidän Nöpön kimppuun ja Nöpöllä oli kyljessä verta vuotava haava, samoin korvissa veripisaroita sekä nenä turvoksissa. Kissa oli koko eilisen iltapäivän nukkumaan menoon asti tosi pelokkaan ja masentuneen oloinen, ei ruoka maistunut, makaili vain apeana pöydän alla tuolilla pöytäliinan suojissa. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun se kolli on meidän kissojen kimppuun yrittänyt käydä.
Miksi ihmiset ottavat eläimiä, jos eivät niistä halua huolehtia? Naapurin herrakin ihasteli viime talvena meidän kissojamme, kun olivat vielä pentuja ja sanoi, että haluaisi kissanpennun. Sanoin, että onhan sinulla kissa, mutta ei se ole kuulemma enää kiva, kun ei ole pentu enää, arrrrgggg... Ei siis ole yhtään kiintynyt kissaansa.
Kun viime kesänä kerran pidin naapurille oikein saarnan siitä, että kissa on vietävä leikattavaksi tai alan perimään häneltä 20 euroa joka kerta, kun kissa ruikkii meidän pihaan ja sanoin jopa maksavani leikkauksen, jos kerran ei naapurilta sen vertaa rahaa löydy, niin sanoi siihen naapuri, että voihan hän ampua kuulan kalloon kissalleen, niin ei häiritse ketään!
Naapuri on kissansa jättänyt pakkasella pariksi vuorokaudeksi ulos, kun on itse lähtenyt kylään, jätti vain portaille ruokakupin . Kerran soitti sentään meille sairaalasta sinne jouduttuaan, että viemmekö Roopelle ruokaa pihalle. Kissa on niin puolivillikin, ettei sitä koko aikana edes näkynyt, ruokaa oli kuitenkin ilmeisesti käynyt syömässä.
3 kommenttia:
Kuula kalloon tuollaiselle äijälle!
Kuulostaa ihan kamalalta - eikö tuollaiseen voisi jo puuttua ottamalla se kissa mieheltä pois? Tietysti niitä kotia vailla olevia eläinparkoja on jo ennestään, mutta olisi kissalla ainakin mahdollisuus parempaan elämään, kun tuo nykyinen tilanne kuulostaa kuvauksesi perusteella aivan mahdottomalta.
Ahdistaa ja surettaa ne ihmiset, jotka eivät kanna vastuutaan hankkimistaan kotieläimistä. Sitten kun niitä on joku pakko hankkia, vaikka kärsivällisyys tai kiinnostus ei riitä huolehtimaan. Tästähän kärsivät nimenomaan ne viattomat eläimet. Huoh.
Tuollaiset ihmiset ovat kyllä niin...arrrggghhh... Voi kissa parkaa, eihän se ole saanut omistajaansa valita.
Lähetä kommentti