Krookuksista ei näy vieläkään kuin pienet vihreät töröt, kukkia (niitä kahta, kolmea) saa vielä odotella, mutta postilaatikolle mennessä kukkii kaksi kangasvuokkoa. Muistan tuossa samassa paikassa kasvaneen kangasvuokkoja jo vuosikymmeniä sitten, kun olin pikkutyttö.
Toivottavasti ihmiset ymmärtävät jättää tuon rauhoitetun kasvin rauhaan ja ihailevat sitä sen kasvupaikallaan. Eräs naapurimme oli vuosia sitten siirtänyt kangasvuokon pihaansa ja eihän se siellä tietenkään menestynyt. En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa nauttia luonnonkasveista niiden luonnollisessa ympäristössään, vaan kaikki pitäisi saada omalle pihalle tai katkoa maljakkoon.
Kylvin tänään unikon ja kehäkukan siemeniä pihalle. Kehäkukan kukat kuivatan aikanaan ja käytän niitä ruoanlaitossa. Sopii hyvin keittoihin ja riisiruokiin. Kehäkukkaa kannattaa kylvää myös kasvimaalle, koska se suojelee muita kasveja tuholaisilta. Toivo Rautavaaran mukaan alkoholiin tehty kehäkukkauute estää viruksien kasvua ja kehäkukkatee on hyvää vatsa-, maksa- ja sappivaivoihin sekä korkeaan verenpaineeseen. Aiemminhan jo kerroin kehäkukkavoiteen haavojen ja hiertymien parantumista nopeuttavasta vaikutuksesta.
Ponchojen väsäys ei sitten vieläkään lopu, vaan nyt melkein valmiina olevan valkoisen jälkeen lupasin tehdä vielä yhden sinisen. Saa nähdä, joko se on viimeinen. Ei sen puoleen ihan mukavia neulottavia ovat ja melko nopeatekoisia, mutta se hapsujen leikkaus ja kiinnittäminen...
1 kommentti:
Kaunis tämä sinunkin vuokkosi. Upeita kukkia ovat. Joku ehdotti vuoden blogikuvaksi kuvaani Kiasman ikkunasta heijastuvia liekkejä, mutta mun mielestä nämä vuokkokuvat on kyllä paljon parempia ja kivempia (jos jotain kuvia nyt pitäisi järjestykseen laittaa, höh).
Lähetä kommentti